IRC-Galleria

Kiitos, hei.

vetäkää ittenne narun jatkoksi, kiitos.

[Gabriel]
Days had come, winters had gone,
and we gamboled like siblings in Paradise.
I was your knight, holding you tight
as a brother when I saw your crying eyes.
Time went by and we had to say goodbye.

Staring up to the clouds above
Children - so little and sad.
Hoping the saints could help one day
Lead us together again.
Holding the key to the alley of dreams
still in hands.

Time telling me to say farewell
but I knew that I would fight hell
and I knew: We will
go for another time we can see,
for another time we'll be free,
for no more farewell.

[Anna]
Stepbrother tell me where have you been
when they brought me to this godforsaken place.
Sign of the cross - they took me away
for healing with herbs by the way of grace.
Now I wait for the day to feed the flames.

[Gabriel]
I have been caught in a cage of despair.
My heart as a monk's cell so empty and bare.
But no holy water can make me
forget you again...

Time telling me to say farewell
but I knew that I would fight hell
and I knew: We will
go for another time we can see,
for another time we'll be free,
for no more farewell.

[Lugaid]
No farewell could be the last one.
If you long to meet again...

Toisiinsa kietoutuneina
he kulkevat metsän halki
heille tuntemattoman,
pienille loputtoman

Rukka-Peikko Takkutukka
ja Heikko-Peikko Pelokas
molemmat niin urheina ovat
toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla
sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka

Lyijynraskaita
jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa

Halki jäätyneen maan
he kulkevat käsikkäin,
katsomatta toisiaan,
sanomatta sanaakaan

Jään pinnasta peilasivat
uurtuneita kasvojaan,
silmät niin vettyneet ovat
isäntiinsä pettyneet

Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin
hukkui Heikko-Peikko
Niin se vain menee, ei aina käykään niin,
kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka

Sormet vieraat soittavat
tätä soitinta
kuoleman sormet,
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista,
vieras maailma
avautuu sen takaa,
maisemat ankeat

Nyt sanat on sanottu,
laulut on laulettu,
aamun koittaessa
ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
toivon, että jää
edes kauniin kukan nimi
tänne elämään

Viimeinki ku onnistuu laulamaan jotain pitkästä aikaa ihmismäisen kuulosesti, niin totta kai biisi on suomeksi ja sillon onnistun kehittämään itelleni jonku ärrävian

Muilta osin kuulostaa ihan hyvältä oikeastaan.




// ööö.. paitsi tuo parin sanan matalampi kohta. eijeijeijei.... en ikinä opi.

hahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahhahaha
hahahahhahahahahahhahahahhahahahahahahahahahahhaahahha
hahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahahahah


vittu nuita kässäreitä voi laittaa järjestykseen. Annan itelle ne kaikki pisteet :D

tulipa harvinaisen paska käsikirjotus.