Tuijotti ovea pieni kissa,
oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi onhan jo pimeää! On nälkä ja jano,
unikin jo, minua paleltaa!
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti on jo kurassa maa!
Ovi aukeni silloin kun mansikat tuoksui
säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäänyt pisara poskelleen ja silmät sujlettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan mikä parempi olla vois.
Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä SINÄ puhtain sydämin.
Älä ota tänäkään vuonna kesäkissaa, se ei selviä talvesta!
