sä olit se ketä pystyin vihdoinki rakastaa
mut rakkaus on vaan sana, ja elämä on kavalaa
ku yks homma toimii ni toine heti kaatuu
tajuutko sä naine et mun sydämeen sattuu?
en ymmärrä miks annat onnen ohi kävellä
istun himas yksin ja kuivaan kyyneleet kädellä
mä toivon et tää oliski vaa pelkkää painajaista
et heräisin sun vierest ja tarttuisit mua kädestä
kertoisit rakastavas ja olisit mulle hellä
ei kellää sellasii hetkii mitä oli meillä
nyt sä lähdit pois ja me ollaa eri tellä
meit ei luotu yhteen, koitan hyväksyy sen täällä
Yhteisii hetkii meilt ei kukaa voi pois ottaa
peili voi särkyy, mut kuka sen hajottaa?
tiimalasi kääntyy, aikaa ei oo tarpeeks
myönnän tein väärin ja nyt pyydän anteeks
Yhteisii hetkii meilt ei kukaa voi pois ottaa
vaik ihmiset voiki toisensa kadottaa
kun elän ilman sua ni mua pelottaa
mun sydän on palasina ja liikaa heikottaa
Olin onnellinen, sit vaan jotain tapahtu
puukko viils sydänt, aivan vitusti sattu
mut ei kahta ämmää sydämeen mahdu
sen tajuun, vaik sut silti takas vielä haluun
ero satuttaa ja hajottaa, kelaa missä vika
kunnes katon peiliin ja nään iha liikaa likaa
ehkä oma syy, ehkä otin liikaa vikan iltan
viinaa, mutten kertonu, silti kostit sika
haluun kaiken aina ja haluun samaa aikaa
sul sama tapa, siks kai päätty meidän taival
kyl sua kaipaan, toisinaan taas kyllä vihaan
kaikki kääntyy parempaan, niin se taitaa aina
kai on aika irrottaa, päästää laiva satamasta
vilkutan vielä, takas ei oo enää paluuta
katon sua vikan kerran, kelaan näitä sanoja
mä tykkäsin susta,