IRC-Galleria

Kaiken päivää sinä jaksat yrittää, kerta kerran jälkeen urheata esittää
etkö huomaa vieläkään, että minä kaikkeni vuoksesi teen vaikka kaikki muu syksyn sateisiin huuhtoutuu.
minä seison vierelläsi sun, vaikka sinun luovuttavan nään, niin minä jään viereesi jään. Kun kyyneleet kuivuneet vain lämmittää.

Kaiken päivää kaiken annat ja enemmän, kun huomaan ettet jaksa otat ilmeen ehjemmän enemmän tai vähemmän etkö huomaa et jää yksin kuitenkaan, vihollista vastaan minä suojatulta pystyn antamaan.

Minä seison vierelläsi sun vaikka sinun luovuttavan nään, niin minä jään viereesi jään, vaikka sävelmäsi ei jäisikään elämään minä seison vierelläsi sun vaikka maailma hukkuisi hulluuteen.

Mietin vaatekaapin sisältöä tässä yhtenä päivänä, ja galleria ja parin ihmisen innoittamana tilasin kasan uusia vaaatteita. osa sellaisia joita monet ei ehkä uskois että laitan päälleni.
mutta ehkä muuton myötä täytyy yrittää hieman vaihtaa vaatevalikoimaa toisenlaiseksi.

btw, vaaka näytti tänään 6kg vähemmän kuin pari viikkoa sitten... siitä se lähtee.

Kai sitä voi jo nyt etukäteen riemuita... sain sen kämpän joten muutto olis sitten 1.8.2013 :)
isompi ja parempi kämppä kuin nykyinen.

Tule lähemmäs beibi, viereeni jää, etkö nää että minäkin sua pelkään, huomaatko kuinka jään silmiisi kii

Vaikea uskoa todeksi mutta totta se on GazettE tulee suomeen! <3 on sitä jo useampi vuosi odotettukin.
Ja tottakai menossa! Samoin mikäli Miyavi tulee niin menossa ollaan.

Koskahan ne liput sinne Gazetteen tulee myyntiin??


http://www.youtube.com/watch?v=rGxihEVmL90

Rakkaus <3

Toistin sitä pitkän aikaa
Tein sinut surulliseksi pitkän aikaa
Varmasti satutin sinua
Nyt en siltikään voi liikkua
Miksi on niin kivuliasta koskettaa sinua?
Luulen, että siksi, koska olin peloissani
että teen saman virheen
ja menetän sinut


Yritin elvyttää unohtumattomat päivät
pysymällä lähellä toinen toistaan
Sinä pidit minua kädestä kysymättä mitään


Vaikka et rakastaisi minua enää huomenna
Minä rakastan sinua samalla tavalla kuin rakastan nyt
Vaikka et näkisi minua enää huomenna
Minä rakastan sinua samalla tavalla kuin rakastan nyt


Aion kävellä yhdessä
tulevaisuus ei ole luvattu
Se pitää kävelemistä yhdessä
Tulevaisuuteen jossa sinä olet

Rakastan sinua niin paljon,
että unohdin kärsiä
Sydämeni tuntee tuskaa joka kerta
kun lasken päivät, jolloin emme voi tavata


Yksinäisyys on kaiken perusta,
ole kiltti äläkä itke enää
Vaikka olemme niin kaukana,
voimme uskoa toisiimme


Toivon hymyn niin kuin se on
En halua sinun satuttavan itseäsi
en halua toistaa sellaisia tunteita
jotka jatkavat haihtumista koko ajan


Ole kiltti, vain katso minuun...
(Aion kävellä yhdessä)
Ole kiltti, älä anna käsiemme erota...
(Aion kävellä yhdessä)
Tulevaisuuteen jossa sinä olet

Muistoja..


Mie istuin hiljaa miun sängyllä ja mietin mitä mie tein väärin, sitten Koirani Lucky hyppäsi sängylleni hihna suussaan, se siis halusi lenkille
Otin Luckyn hihnan sen suusta ja kiinnitin sen Luckyn kaulapantaan, lähdin kävelemään kohti puistoa,
Puistossa minua vastaan käveli meijän koulun pari tyyppiä joista päätin olla välittämättä.
Puristin Luckyn hihnaa tiukemmin kädessäni ja nautin keväisestä ilmasta.
Käveltyämme vielä vähän matkaa, tulimme pienelle luonto polulle
Hölkkäsin Luckyn rinnalla, vähän matkaa, pian irroitin hihnan Luckyn kaulapannasta ja päästin sen juoksemaan vapaana,
voi miten onnelliselta se näyttikään, juostessaan häntä komeasti heiluen ympäri polkua.
istuin polun varrella olevalle penkille, koska lucky oli niin tottelevainen ettei se lähtisi luotani kauas.
Näin kaukana hautausmaan, johon liittyi muistoja, tuskaa ja rakkautta niinkuin tähän paikkaan ja kaukaiseen rakkauteen..

"Oli kaunis kevät päivä, jolloin mie ja Viivi istuimme samaisen polun varrella, katselemassa heräilevää luontoa, ajattelin sopivan hetken tulleen ja sanoin: Kuule, mie oon ajatellu, että pitäiskö meidän puhua?
Viivi vastasi: "Ainahan me ollaan pystytty puhumaan asioista, joten kerro, mikä on?"
suoristeli paitaani ja kuiskasin sitten: "Olen ihastunut sinuun"
Viivi kääntyi ympäri, ja katsoi suoraan silmiin samalla sanoen: "Täh? joo siis niin mieki siusta kaverina"
Nousin penkiltä, kuiskaten jälleen "olen ihastunut sinuun ihan silleen olen pitänyt sinusta jo pitkään"
Viivin ilme muuttui vakavaksi, hän sai vain takellellen sanottua "mi..minun täytyy nyt mennä, an..anteeksi"
Viivin lähdettyä, minusta tuntui aivan kuin olisin sanonut jotain väärin
kävelin hiljalleen kotiini, ja kaivoin kännykkäni taskustani, oho, yksi viesti vastaanotettu sanoin ääneen ja katsoin keneltä viesti olisi
yllätyksekseni viesti oli viiviltä :"hei, nähtäiskö huomenna, olis sulle vähä asiaa"
Kirjoitin viiville nopeasti viestin ja lähetin sen hänelle, sitten menin suihkuun ja nukkumaan
Seuraavana aamuna heräsin aika myöhään ja tajusin että minulla oli vain tunti aikaa laittautua ja lähteä kaupungille tapaamaan Viiviä.
Puin kauniin ruutuhameen ja niskalenkki topin päälleni ja harjasin hiukseni lopuksi sipaisin vielä hieman huulikiiltoa ja olin valmis, j
uoksin bussiin jotta ehtisin ajoissa kaupungille, menin bussilla sovittuun paikkaan, ja istahdin puiston penkille.
Pian Viivi jo saapui iloisesti hymyillen salamyhkäista pussukkaa kantaen. Nousin penkiltä ja halasin häntä.
Kysyin "No miksi halusit nähdä?" Viivi vastasi kauniisti hymyillen "Koska halusin kertoa että mieki tykkään siusta"
"En vain ollut aikaisemmin uskaltanut sanoa sitä, ja säpsähdin eilen kun sie sanoit tykkääväsi miusta"
Loin Viiviin suloisimman hymyn minkä osasin ja sanoin"Juu, ei se mitään, ollaanko me nyt sitt pari?"
Viivi vastasi: "Juu, jos sieki haluat"
Olimme varmaan eriskummallisin pari, mitä kuvitella saattoi, olimme kuin yö ja päivä, silti viihdyimme toistemme seurassa.
Koko kevään ja kesän olimme erottamattomat, sitten syksyllä se kaikki muuttui.
Istuin ostoskeskuksen aulassa odottaen milloin Viivi tulisi, huomaan Viivin tulevan ja sanon se muru saapuu "Ootpa sä kaunis"
Viivi vastaa hymyillen "Kiitos niin sinäkin" Vietimme kokopäivän yhdessä, ja illan tullen Viivi saattoi minut bussiasemalle
Halasin kultaani hyvästiksi ja nousin bussiin. Jäin kotini kohdalla pois ja kävelin sydämet silmissä kotiin.
Menin huoneeseeni ja silloin puhelimeni soi soittaja oli Nette hän sanoi "Mari, on sattunut jotain kamalaa, Viivi.. viivi joutui onnettomuuteen
vastasin ääniväristen "Mitä, milloin?" Nette Vastasi itkuisella äänellä "joku rattijuoppo oli tönäissyt sitä autollansa, Viivi vietiin äsken sairaalaan" huudahdan"Tulen sinne niin pian kuin pääsen" Juoksen ulos ja selitän tilanteen äidilleni hän vie minut sairaalle, autosta ulos päästyäni juoksen suorinta tietä Netten neuvomaan aulaan, jossa Nette jo odottikin minua.
Kuinka Viivi voi? kysyn hätääntyneenä. Nette
vastaa "Huonosti, sitä ei pääse vielä kattomaan yrittävät kai parhaansa mukaan auttaa häntä.
Odottelemme aulassa monta pitkää tuntia, viimein lääkäri saapuu luokseni ja sanoo: Oletko sinä Viivin tyttöystävä? Nyökkään, ja lääkäri jatkaa "Viivin tila on aika paha, pelkään ettei hän selviydy, mutta jos haluat hyvästellä hänet, niin se sopii"
Nyökkään vaisusti ja kävelen lääkärin perässä Huoneeseen jossa Viivi makaa tajuttomana, istun Viivin viereen ja tunnen kuinka kyyneleet alkavat sumentaa silmäni sopertelen hiljaa "Kulta herää, älä tee tätä minulle, tiedätkö kuinka paljon mie sinua rakastan" Huoneessa on hiljaista joten jatkan "Olet ensimmäinen tyttö ketä rakastan näin paljon, älä anna sen loppua, herää kulta"
Istun Viivin vierellä monta tuntia, nyyhkytän hiljaa.
Lääkäri saapuu huoneeseen ja sanoo "Viivi on valitettavasti kuollut, eikä enää herää, mutta hyvästele hänet jos vain voit"
Sivelen Viivin kauniita vaaleita hiuksia, viimeisen kerran, annan pienen kevyen suudelman hänen hiuksiinsa viimeisen kerran
Lähden kävelemään huoneesta pois, kyynelten valuessa pitkin poskiani

Herään kauheaan tunteeseen, äitini huutaa ala kerrasta, "Mari tulehan, vien sinut Viivin hautajaisiin"
Matkalla hautajaisiin kuuntelen iPodistani kappaletta"Jos sua ei ois ollut"
Hautajaisissa istun edessä, hyvin tuima ilme kasvoillani, Kun Viivin arkku kannetaan ulos, hautaus paikalle
Ja kaikki muut vieraat ovat lähteneet, Kävelen Haudalle, asetan kauniit punaiset ruusut haudalle, purskahdan itkuun ja kuiskaan hiljaa:
"En unohda sua koskaan Viivi rakastan sua"

Säpsähdän kun kuulen Luckyn haukahtavan, ajattelin tuota onnettomuutta niin syvästi etten huomannut että alkaa sataa
Kutsun Luckyn luokseni, lähden kävelemään hautausmaalle. etsin Viivin haudan, hipaisen hautakiveä ja kuiskaan "Kulta en ole unohtanut sinua"
Yllättäen sade lakkaa ja aurinko tulee esiin aivan kuin Luckykin tietäisi mistä on kyse
Se haukahtaa pari kertaa ja hyppää minua vasten, naurahdan pitkästa aikaa ja ja hymyilen
Sinun muistelemisesi sai minut tajuamaan elämän pitää jatkua..

Kun oli tylsää niin piti kirjoitella..





On syksyinen ilta ihmisten mielestä kaunis ilta lähteä vaikka katselemaan auringonlaskua rantakallioille, sitä se minunkin mielestäni olisi ehkä joskus ollut.
vaan ei ole enää.. Istuessani huoneeni nurkassa luen sinulta saamiani kirjeitä, kirjeitä joissa sinä ja minä olemme vielä rakastavaisia..
Palaan mielessäni niihin hetkiin kun meillä vielä oli sitä mitä varjella, sitä mikä meitä yhdisti.
Istun puiston penkillä katsellen jonnekkin kaukaisuuteen, sitten huomaan sinun tulevan penkin vieree ja kysyt "Saako tähän istua?" Vastaan vaisusti "Kyllä" Istuudut penkille ja alat lukemaan jotain lehteä.
Puhelimeni soi, vastaan ja kuunneltuani Anun asian, suljen puhelimeni vaikka kyynelten sumentamin silmin sitä on vaikea tehdä, katsot minuun ja kysyt "Mikä hätänä?" Vastaan "Ei mikään, tyttöystävä kertoi juuri haluavansa erota ja että minun täytyy hankkia jotain parempaa kuin hän" katsot minuun ymmärtäväisesti ja sanot "Ymmärrän, haluaisitko keskustella tästä vaikka tuolla läheisessä kahvilassa?"
Nyökkään vaisusti ja lähden kävelemään perässäsi läheiseen kahvilaan.
Istuudun kahvilan penkille, ja esittelen itseni, sinä kerrot nimeksesi Jenna nyökkään vain vaisusti.. aloitat keskustelun kysymällä "Minkä takia tyttöystäväsi jätti sinut?" Vastaan itkun partaalla "Koska hänen mielestään en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ja että hän haluaa jonkun joka on hänen arvoisensa" Jenna katsoo minua silmiin ja totetaa "Mielestäni sinussa ei ole mitään vikaa, tyttöystäväsi ei vain osannut arvostaa sinua"
Hymyilen pienesti Jennalle, ja ehdotan että vaihdamme puhelin numeroita, hän suostuu oikein iloisen näköisenä.
Tapaamme monesti puistossa ja missä milloinkin törmäämme kunnes Torstai iltana, Sovimme että menemme seuraavana iltana elokuviin katsomaan "Rakkautta ja piikkilankaa" elokuvan
Jokin jennassa vetää minua puoleensa, laittaudun koko aamun ja päivän häntä varten. Viimein lähden kävelemään elokuvateatterin eteen odottelemaan Jennaa.
Jenna tulee hieman myöhässä, Katson häntä pitkään, hänen kauniit kuparin väriset hiuksensa liikkuvat kevyesti tuulessa, olet selvästi laittanut parastasi ajattelen kun huomaan farkkujesi olevan aivan uudet.
Menemme ostamaan liput ja minä ystävällisesti ehdotan että voisin maksaa kummankin lipun, Nyökkäät vain merkiksi siitä että asia sovittu
Menemme mahdollisimman taakse katsomaan elokuvaa koska et halua istua eturivissä
Elokuvan ollessa Puolessa välissä laitat kätesi kädelleni, kavahdan sitä kysyt "Mikä hätänä?" Vastaan "Ei mikään, miksi teit noin?"
Jenna vastaa hymyillen "Koska.. Koska pidän sinusta, Olen pitänyt siitä asti kun tapasimme"
Otan laukkuni ja lähden juosten pois salista
Elokuvateatterista kauas päästyäni kävelen loppumatkan kotiini ja laitan juuri hupparini sängylleni kun huomaan kännykkääni tulleen viestin
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyttää <3llä Jenna"
Kaadun sängylle ja mietin mitä Jenna minussa näkee, vastaan kuitenkin hänen viestiinsä:
"Sori kun vastaan vasta nyt, ei se haittaa että pidät minusta, mutta pidätkö vain kaverina? vai?"
Et vastaa viestiini joten alan nukkumaan
Seuraavana aamuna puhelimeni soi, soittaja on Jenna.
Vastaan "Moi"
Jenna sanoo hengästyneenä "Terve voisinko tulla nyt käymään teillä kun odottelen junaa takaisin kotiin?"
Vastaan hätäisesti "Joo, siis tottakai tule vain, tiedätkö osoitteeni?!"
Jenna naurahtaa ja sanoo, Kyllä, olen kymmenen minuutin päästä teillä
Ovikello soi, juoksen yläkerrasta portaat nopeasti alas, ja avaan oven. Hämmästyneenä katson Jennaa joka ojentaa minulle kauniin kimpun "metsäkukkia"
Otan kimpun vastaan ja pyydän Jennan sisään, Vien kukat keittiöön ja käsken jennan mennä yläkertaan huoneeseeni odottamaan minua
Asetan kukat kauniiseen maljakkoon ja lähden yläkertaan Jennan luo.
Kävellessäni portaita ylös, alan ajattelemaan jennaa, lähestyessäni avoinna olevaa huoneeni ovea huomaan kuinka kaunis Jenna on, Pitkään aikaan en ole tuntenut vetoa ketään kohtaan.
Katselet ikkunastani ulos ja olet omissa ajatuksissasi, keskeytän ajattelusi ja sanon "Sä oot kaunis"
Käännähdät ympäri ja hymyillen vastaat minulle "Kiitos samoin"
Kävelet minua kohti ja otat minut hellään syleilyyn, ajattelen mielessäni kuinka ihanaa olisikaan jäädä tähän, tuntea tuo ihana hajuvetesi tuoksu.
Istuudun sängylleni ja sinä istut vierelleni, kerrot kuinka olet ajatellut minua, ja halunnut sanoa minulle sen mutta et ole koskaan uskaltanut sanoa sitä minulle.
Kerron sinullle kuinka kovasti olen ajatellut millaista olisi jälleen kerran rakastaa, tai tuntea itsensä rakastetuksi.
Katsot minua suoraan silmiin ja suutelet minua hellästi, suutelen sinua takaisin.
Ennen lähtöäsi kerrot kuinka paljon minua rakastat kysyn sinulta haluaisitko olla ehkä enemmänkin kuin vain ystävä?
Nyökkäät ja sanot minulle ettemme koskaan eroaisi, suutelet vielä viimeisen kerran ennen junaan nousemistasi suudelma on pitkä ja upea. Nouset junaan ja lähetät minulle junan ikkunasta lentosuudelmia..
Katselen junaasemalta kun juna lähtee liikkeelle, juoksen junan vierellä koska haluaisin vielä sanoa sen sinulle
en silloin tiennyt että se oli viimeinen kerta kun näin sinut..
Seuraavana aamuna puhelimeni soi, se on äitisi hän kertoo sinun joutuneen vakavaan onnettomuuteen, Pakkaan laukkuni nopeasti ja lähden taksilla sairaalaan jossa äitisi jo odottaa minua, nään hänen itkeneen kysyn, "Miten Jenna voi?!" Äitisi kertoo minulle että mitään ei enää ollut tehtävissä, sinä olit kuollut, en voinut uskoa sitä, putosin polvilleni lattialle ja sanon "Onko..Onko jenna oikeasti kuollut?" Äitisi vastaa minulle "Kyllä on, voit mennä katsomaan häntä vielä kerran" Kävelen hitaasti huoneeseen jossa Jenna makaa sairaalan sängyllä kuolleena..
Kävelen Jennan ruumiin vierelle ja tunnen kyyneleen valuvan poskelleni, Silitän hiuksiasi, Otan kädestäsi kiinni vaikka se onkin jo kylmä.
Itken vierelläsi ja kerron sinulle kuinka paljon sinua rakastan ja tulen aina rakastamaan, suutelen sinun hiuksiasi vielä viimeisen kerran.
Lähden huoneesta kyyneleitä silmissä, miten juuri minun rakkaani, miksi juuri hän, miksei joku muu, nuo kysymykset mielessäni poistuin huoneesta,
Mennessäni viikon päästä Jennan hautajaisiin, itkin itkin vuolaammin kuin koskaan jotkut Jennan tutuista kertoivat suruvalitteluja, poistuin vähäksi aikaa sivummalle koska en kyynelten sumentamin silmin nähnyt mitään. Olin viimeinen kuka vei kukkia Jennan haudalle, takeltelin "Muistoissani, sydämmessäni sinä olet yhä kanssani" Laskin kukat Jennan haudalle ja lähdin kävelemään pois Jennan haudalta, pois koko hautausmaalta, Jenna oli kuollut, Minäkin olin ainakin minun sydämmeni oli kuollut.

Tänään taas vähän hankalampaa
olla tässä ja nähdä sut.
Se tyttö sun tukkaa kampaa.
Se on nätti ja meikannut.
Kun sä katsahdat minuun,
mä lasken silmät kämmeniin.
Ei, mä en anele, en kinuu.
Sä lähdit pois, siis olkoon niin!


Hän koskee sun niskaa
ja hymyilee.
Mä en kestäisi olla,
mitä mä teen?

Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.


Hän koskee sun niskaa
ja hymyilee.
Mä en kestäisi olla,
mitä mä teen?

Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.


Ja mä vähenen, palelen.
Mä haluun pois ja mä haluu en.
Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan!
Mikset sä?
Ja miksen mä?
Miksei enää ikinä?



Mitä musta jäljelle jää?

Joka ikinen sekunti jonka elän, Ajattelen sinua.
Kuinka tapaamisemme oli kohtaloa, rakkautemme rehellisesti aitoa.
Kerro mitä minun pitäisi tehdä, jos minulle ei olisi sinua

Haluan olla se joka on vierelläsi läpi vuosien.
Haluan olla se joka kuivaa kaikki kyyneleesi.
Korvaten ne onnella ja poistaen kaikki pelkosi.
Jonain päiväne katselemme kuvaasi ja muistelemme.
Asiat joita teet minulle vain pienellä pusulla ovat ihmeellisiä.
En vaihtaisi sinua maailmaan, olet kaikki mitä tarvitsen.

Olet ainoa tyttö joka koskaan sai minut tuntemaan vapauden.
Ja rakastan sinua, koko sydämelläni ja sielullani kunnes kuolen.
Tarvitsen sinua todella, kulta olet elämäni valo.
Ja tiedän että varmasti jonain päivänä tulet olemaan vaimoni.
Pidä vaik kiinni kovaa, koska kohtelen sinua aina hyvin.
Kultani ja läheisin ystäväni, Rakastan sinua kultapieni.
Siihen päivään asti kun kuolen, koitan antaa sinulle maailman.