Tuulen hajosi hajusi, haluni.
Halusit mitä halusit, unohda paluuni.
Kylmät lakanat pakastaa, sarastaa aamu.
Suako pitäs rak-rak ..raksuttaa kello seinällä heinällä,
Tiinalla, ajatuksen voimalla, pitkällä piinalla.
Ku liimalla olit kiinni mussa ja mä sussa,
mut mun suu ei haluu enää sun suutas pus-pus .. pusken mitä mulle
suuhun tuo sylki, mul kyljes kiinni on joku toinen kylki.
Mä oon ihan liian skeptinen semmoseen,
mul on keitettyä vettä jääkaapissa.
Ei oo taikoja, ainoita vaimoja, kaupunki tulvii naisia kainoja.
Ei oo olemassa pysähtyneit aikoja, aitoja tunteit, ne on kaikki nii laihoja.
Väliaikasta ku jano tai nälkä, sä et oo välttämätön vaikket välttämättä mua vältä.
Enkä mäkään osaa vältellä sua, mut joskus on taianki aika haihtua.
Se on taigaa!
Heinäsirkat soittaa muistilappuja paljon ja aina niissä pieni sydänsymboli oli,
ku boolin vika mansikka, jos oli kaikki alkoholi.
Ei siis maistu miltä näyttää ja vaihteeks pitää kulho muilla hedelmillä täyttää.
Kato mun selkää ku mä kierrän vesilammikot.