Luku 15. Koira
Herään painontunteeseen rintani päällä. Siinä seisoo suuri valkoinen koira. Etutassut heti solisluitteni alla. Tunnen sen hengityksen kasvoillani. Koira irvistää minulle paljastaen hampaansa. Sen punareunaiset siniset silmät tuijottavat omiini tiiviisti ja kurkusta kuuluu syvää murinaa. Koiran turkki on lian ja mudan peittämä. Sen tassut ovat ryvettyneet ja kynsien alla on mutaa ja multaa. Jokin kertoo minulle koiran kulkeneen suunnattoman pitkän matkan päästäkseen tänne.
Lastenhuoneesta kuuluu vauvan itkua. Jessica! Koira kääntää päätään terävästi ja tunnen sysäyksen rinnassani sen loikatessa päältäni ovelle ja siitä ulos. Itku yltyy. Nousen salamana sängystä ja kompuroin kohti ääntä. Törmään ovenkarmeihin ja lyön pikkuvarpaani kipeästi lipaston jalkaan. Itku muuttuu kirkumiseksi. Poikkean nopeasti keittiöön ja revin vetolaatikoita auki saadakseni käsiini jotain millä taistella lastani piinaavaa petoa vastaan. Laatikot lentävät lattialle kirkkaan kilinän saattelemina kun haarukat ja veitset leviävät pitkin keittiötä. Jessica huutaa. Lopulta löydän leipäveitsen ja juoksen se kädessäni kohti lastenhuonetta.
Koira seisoo jalat harallaan pinnasängyssä. Se murisee, irvistelee ja kuolaa Jessican päälle. Raukka huutaa pienet kasvot luumunpunaisena. Harppaan hätiin ja lyön koiraa leipäveitsellä. Sen kylki aukeaa punaiseen hymyyn. Lyön uudestaan ja uudestaan, kerta toisensa jälkeen, kunnes sen murina loppuu.
Mari herää ja tulee lastenhuoneeseen hiukset takussa, uninen ilme kasvoillaan. Pudotan veitsen ja kävelen olohuoneeseen. Istuessani sohvalle Mari alkaa kirkua.
Tekstinäyte 2.
Esipuhe (osittain)
Kaksi miestä istuu palaverissa kustantamon neuvotteluhuoneessa.
Lajunen: Pitäisköhän nää Steenin tarinat julkaista?
Ojala: Mikäs tää Steeni oikein sitten on?
L: No se on se räppimies. Se, joka lauloi niistä poliisimurhistakin. Yrittihän se eduskuntaankin kommarien listoilta. Taitaa sorkkia vähän joka puolelle.
O: Osaako se sitten kirjoittaa, vai olisko tää sellanen ”myydään painos ja rahat pois” -meininki?
L: Vähän sillee joo. Ei noi tarinat kummoisia ole, olen mä parempiakin lukenut. Mutta vois sen kaikella julkisuuspelleilyllä kuitenkin ihan hyvän painoksen myydä. Pistettäis takakanteen jotain osuvia lainauksia ja pyydettäis pari meidän kirjailijaa kehumaan vähän sitä.
O: Jaa. Näytä mulle vähän niitä sen juttuja niin ihmetellään.
L: No maltapahan nyt vielä. Katoppa ensin tätä!
L vetää pöydän alta suurehkon laatikon ja avaa sen. Laatikosta nousee kalpea ja nälkiintyneen näköinen, arviolta neljävuotias poika. Poika hyökkää L:n sepalukseen kiinni, kaivaa tämän peniksen esiin ja alkaa imemään sitä himokkaasti.
O: Mites sä tolleen olet onnistunut tekemään?
L: No aluks mä tietenkin hakkasin sitä aika paljon. Siis niin kuin ennenkin, kyl sä tiedät. Mut mä tajusin tossa jonkin aikaa sitten, että oveluus on näissä jutuissa valttia. Ja tietty sain vinkkejä noista nettiringeistä. Mä en kato yksinkertaisesti syötä sitä! Mä annan sille päivässä pari lasia vettä, enkä ruokaa ollenkaan. Saa imeä mun kyrpää, että sais protskuja, hähähää!!
O: Ai se sitten toimii, vai?
L: Joo toimii, toimii! Se ei enää edes pasko paljoa, siistimpää puuhata muita hommia tiedätsä. Ai saatana, kun tämä imee hyvin. Anna mennä vaan, poika! Kohta tulee!
L Laukeaa pojan suuhun urahtaen ja kuivaa peniksensä tämän hiuksiin.
pelle