Mä seuraan vaik kuljetat harhaan,
minne nenäs näyttää, sinne sojottaa mun varpaat.
Sun parhaaks on mu parhaaks,
ilman sua mu sateenkaariki o vaa harmaa.
Mun täytyy tunnustaa, menit alas mun kurkusta.
Ottaa pumpusta, vaik ei se ois toiminu kummiskaa.
Sun pitää tunnistaa mun tunteet ja silmät ummistaa
kun hetkessä kohdataan, sä saat mut hohtamaan,
mut sun matka jatkuu kohta taas.