Sairas mieli on puoliksi rikki,
niitä kutsutaan kummituksiksi.
Aavemaailmasta pimeitä katseita, valosaa maailmaa,
pelasta lapses ja mee piiloo vaik ei oo suojapaikkaa
Nukkukaa valveil, pahempaa on luvassa.
Kaikki on mukana, paitsi kaverit hukassa.
Ai saatana, Saatana ku sattuu!
Verisen arkkuni nyt kiinni naulaan,
siis lopetan ja annan aaveiden laulaa.
Oot mukana juones, et herää enää huomen.
Se on aavemaailmamme luonne.
Ikuinen elämä silti mieltä pistää,
Väri on enkeli mut mieli helvetistä.
Kummitus ei voi rakastaa,
sydän on kylmä ja suonis on pakkasta.
Mä oon käyny läpi sen vaiheen
Olkapäät verillä, kannattaako kantaa
ku aika on ku palavaa sytytyslankaa.
Haavemaa, kaikki päättyi kyyneliin
Haavemaa, harha-askel turha niin. Turha niin.
