Elät valheesvuosikaudet, tuhoot ittees taiet sä tuhoo vaa se joka pistää sut itkee Elämä jatkuu, sä hukut valheisiin Kyynel ainoo elonmerkki kasvoihis kalpeisiin En usko yhtään sanaa, et anteeksi enää saa Se satuttaa sua, mut et osaa irti päästää On niin vaikeeta itteensä kivulta säästää Se mikä ei tapa, se joskus vahvistaa useimmiten se vain mielenterveyttä ravistaa Pian huomaat et ootrepaleinen ihminen ja entistä vaikeempaa on pois lähteminen Annan armoo itellein ja niskasta kiinni otan Kyl mä tajuun,ei mun tarvii kestää tota. Mut se ei estä tätä pientä sydänt sykkimästä Tyttö sillon tällön sanomatta mitään karkaa kotoo Eikä kukaan nää et se haluis purkaa pahaa oloo Onni on muisto enään, osa mennyttä Tunteet on kuollu eikä niitä osaa elvyttää