IRC-Galleria

Tänään tulikin sitten tahattomasti jopa harrastettua Hyötyliikuntaa™ tappiin asti lähtiessäni noutamaan netistä tilaamaani Amon Amarthin uutta 'Wrath of the Norsemen' -devaria (joka on muuten loistava, hankkikaa!)

"Mutta miten pirussa joku parin metrin kävely lähipostille voi noin väsyttää tuollaisen esimerkillisen urheilevan nuorukaisen?", ihmettelette varmasti. No, ihan tähän alkuun on todettava että matkaa Rauhankatu 10:n postikonttorille oli kylläkin yli puoli kilometriä, ja reissu ei ihan jäänyt vain yhdeksi eestaaspyrähdykseksi fillarilla. Tarkemmin sanoen ekskursio kesti kokonaisuudessaan n. 1h 10min ja sisälsi seuraavat tapahtumat:

1. Pyöräilen lujaa lähimpään postiin. (750m)

2. Huomaan, että unohdin nostaa rahaa jolla maksaa saapunut DVD, ja poljen vauhdilla takaisin Otto-, eli lonkeroautomaatille ja nostan 40e. (500m)

3. Sotken takaisin postille ja annan saapumisilmoituslipuskan, valmistaudun maksamaan dvd:n. Täti sanoo, ettei paketti olekaan heidän konttorissaan, vaan minun on mentävä johonkin epämääräisen nimiseen ja oloiseen toiseen postikonttoriin hakemaan se kirottu loota, aikaa 1h. Täti antaa hämärät ohjeet. (520m, jouduin vaihtamaan toiselle puolen tietä mummolauman takia, joka tukki ahtaan reunuksen.)

4. Seuraan tädin ohjeita vauhdikkaasti sotkien pitkin Krunikan rantatietä, kunnes minusta alkaa tuntua, että olen kenties väärässä paikassa. (2km)

5. Pikainen soitto kotiväelle ja postin nimi- ja osoitehaku sitä kautta netistä paljastaa, että hämyinen postikonttori onkin tosiasiassa se tuttu Katajanokan postimesta Kauppatorin ja Katajanokan-, eli Viikkarinterminaalin välissä. Poljen sinne hieman jo ärtyneisyyden ja huvittuneisuuden sekaisin tuntein todella lujaa. (2,2km)

6. Lunastan voitonriemuisana DVD:ni ja ajan kotiin nauttimaan illasta.

..heko heh, luulitko tosiaan että tämä tähän jäisi? No eipä tietenkään, koska joku nettiputiikin idiootti oli lähettänyt devarin kirjattuna kirjeenä, joita lunastaessa pitää olla henkkarit mukana, ja passin olinkin sopivasti juuri ennen lähtöä heittänyt taskustani kolmen viikon siellä lojumisen jälkeen olkkarin pöydälle. Siispä alati kepeämmissä tunnelmissa ja 20min Postin sulkemisdeadlinen alla pyöräilen niin paljon kuin jaloista lähtee kotiin, ja otan passin, mietin mitähän seuraavaksi tapahtuu. (3km)

7. Hikisen rakettierikoiskokeen jälkeen saavun melko leipääntyneenä ja terveellisen hengästyneenä viittä vaille kuusi postin tiskille rahojen, passin ja lipukkeen kanssa ja, uskokaa tai älkää, saan DVD:n hyppysiini. Poljen kotiin meinaten osua "oikoreittien" aktiivisen kehittämisen ansiosta Senaatintorilla vain muutamaan japanilaiseen videokamerasissiin. (2800m & mission accomplished!)

Always look on the bright side of life: päivän olisi voinut kuluttaa myös katselemassa maalin kuivuvan aamukahdeksasta iltakuuteen, ja sitten vasta tajuta, että "jaahas, meillä olikin tapetit."

Että näin.

Mikä sanoo *fiuuuu* ja katoaa olemattomiin alle viidessä minuutissa?

Ei. Vastaus ei ole "Daa, no tietty se iskän mulle just ostama uus Lamporkkiiniverrariporsse, joka kiihtyy niiq nollast viiteentonnibiljoonaan 1.337 sek ja keulii viel kaasustaki? Mitä sä kelaat, hä?"

Oikea vastaus on meikäläisen elämä. Tai siis tarkemmin määriteltynä se sosiaalinen sellanen, joka otti jalat vikkelästi alleen parin ensimmäisen mätetyn demo-WoW-tunnin jälkeen. :D Uhosin ja uhmasin vuosikausia itsestäni varmana, ettei nyt johonkin kapiseen tietokonepeliin voisi KUKAAN jäädä koukkuun, mutta hitto, turpaan tuli sillon kun vähiten sitä osasin pelätä. No, johan tässä oli 17 vuotta hyvää aikaa kokeilla elämää kodin ulkopuolella, nyt voisi seuraavat parikymmentä kokeilla seinien sisällä, ihan noin vaihtelun vuoksi. :)

..kunnes laiffi taas seuraavan kerran voittaa, adios.

Joo, no enpä sit jaksanukaan mitään festariraporttia koskaan näemä kirjotella. :D Oli huippuilosaari niinku aiemmin mainitsin, mut varmasti joku muukin on jossain siitä tilittänyt, että lukekaa muualta..

BTW sorrun tossa 10min päästä kokeilemaan ekan kerran WoWia pidettyäni sen pannassa nyt monta vuotta jo, may god help me if there is one anyway.. :D

Tjoo, tänä perjantaina sitten Viroon med Hurumaniac & Schleitanic. ^_^

Festariraportti saa viel odotella, on duunia..

Ilosaari oli loistava. Pidempää sepustusta myöhemmin, nyt on tuhottomasti tehtävää eikä kerkiä kirjoitella. :)

*naks* 418/2387 biisiä ladattu soittimeen.

...

*naks* 419/2397 biisiä ladattu soittimeen.

...

*naks* 420/2397 biisiä ladattu soittimeen.

...

*naks* 421/2397 biisiä ladattu soittimeen ja meikäläiselta alkaa hiljalleen palaa (!) käpy.

Eli podi toimii vihdoin pienen rukkauksen ja buuttailumaratoonin jälkimainingeissa. :D Wuu!

Tai ainakin hyvin pian tätä tahtia. Nyt kun kesän "must have" -lista alkaa olemaan (OLLA! -toim. huom. vähintään ziljoonas kerta) aika pitkälle täytetty ja huoneesta löytyy sitä kitaraa ja vahvaria ja 30GB iPodia ja muuta sälää, niin sitä huomaa etteivät ne rahatkaan ihan loputtomiin kestä.. vielä sen verran on hilloa että pääsee sinne ulkomaille ja festareillekin pyrähtämään ja sitten ollaankin taas pennittä loppuvuosi.. nyyh. :) No, oli se hauskaa niin kauan kun sitä kesti.

...ja jo nyt huomasin että ovat ilmeisesti antaneet mulle kaupasta viallisen iPodin kun tuo pirun laite tuossa vaan jumittelee ja koomailee. :/ Pitänee käydä vaihtamassa.

Booya! Melko päräyttävä viikonloppu ja yks legendaarinen Saimaan vene-ekskursio on nyt takana, tulin juur n.3h junalla Mikkelistä takasin kotoisaan Helsinkiin ja väsyttää ns. "simona."

Matka alkoi perjantaina ja sisälsi muistettavaa aivan laidasta laitaan, mm:

-Veneen hektistä korjaamista pitkälle yli auringonlaskun, jonka jälkeen ajelua yksin järvenselällä kohti ekaa pysähtymispaikkaa syvälle yöhön.

-Grillailua, tuhdisti grillailua. (Myös hiivaa, mutta viisaasti hyvin kohtuudella.)

-Tuhat spontaania uintireissua veneen kannelta järveen hyppien joka toinen minuutti, ja syystäkin, koska kuumuus oli TODELLA tukahduttava, varmasti 40' paremmalla puolella mentiin suurimman osan ajasta.

-Paarmoja piisasi. Laskeskelin junassa lähettäneeni parempaan paikkaan niitä ärsyttäviä hyönteisiä ainakin 30 kappaletta.

-Paljon kitarointia, (mega)fiilistelyä. :D

-Yks tän vuoden varmasti hektisimmistä taksimatkoista, 30km 25min leiripaikalta Mikkelin keskustan juna-asemalle, seniorikuski ajoi koko matkan kirjaimellisesti kaasu pohjassa ja kerkesimmekin junaan vielä hyvin, kun se sattui sopivasti olemaan hitusen myöhässä..

Joo, kiva reissu oli, mut nyt seuraamaan futiksen MM-finaalia. Adios.

Duuuuuuniit loppu! Duunit! Loppu! LOPPU!

Se on loma nyt. :)