IRC-Galleria

Koulu on enää yhden täyden vuorokauden päässä, mutta jostain kumman syystä lähden takaisin opinahjoon hikoilemaan täysin levollisin mielin. Pahin opiskeluputki on jo takana, ja pääsee näkemään joitakin kavereita ja muita ensimmäistä kertaa sitten koulun lopun.. tosi mukava diili siis kaikin puolin. :) Kirjoituksetkin ovat sopivan kaukana, jottei niistä tarvitse liiemmin huolta kantaa.. näin lepposaa kun olisi aina niin aijai! Tultiin juuri tuossa kavereiden kanssa iltaa viettämästä legendaarisesta Ankkiksesta, paikalla oli enemmän possea kuin mitä jaksan tähän nimetä ja chilliä oli.. tuntikausia kestäneen setityksen jälkeen ajeltiin sporalla viel Miikan ja Laurin kanssa Jaskan Grillille parille tuhtiakin tuhdimmalle snägärimättösatsille, jotka ankkuroivatkin matkamiehen vatsan sopivasti tienpintaan kotimatkaa varten. Steissillä istuskelimme jonkin aikaa, ja jatkoimme kukin omiin suuntiimme siitä. :) Nyt voisi hetken vielä sompailla koneella ja sitten paahtaa nukkumaan, uni tulee kyllä takuulla nopeasti.

Adios.

Jep, ultimate-läkähtyminen on saavutettu.

Eli äsken tulin siis henk. koht. ensimmäisistä KäPa -harkoista, ja kunto ei oo koskaan ollu näin matalalla. :D Syitä on kaiketi muutamia:

-Ei lenkin lenkkiä koko kesän aikana. Alkukesästä oli duunia, loppukesä on mennyt festareilla ja tapahtumissa / muuten vaan seppoillessa, ja juoksukunto on about nolla verrattuna siihen mitä se oli ennen "taukoa."

-Ei tatsia palloon pariin kuukauteen, pelituntuma oli aivan hukassa.

-Nestetankkaus unohtui täysin (ei lasiakaan vettä koko päivänä) ja päässä spinnasi ku vähän isompien lasten karusellissa konsanaan, kaikki raajat ja lihakset oli tämän seurauksena myöskin aivan spagettina. Perin ikävä combo siis kaikin puolin.

No ehkäpä tuo KäPa-ura lähtee tästä vielä nousuun paremmalla kokemuksel.

Nyt ainaki tuuletan isosti sillä pääsen tästä suoraan saunaan. :D \o/

Adios amigos!

Terve kaikki. Myöhäisillan horrostila päällänsä. Kuitenkin erilainen kuin se, mikä vaikutti viime viikon torstaista sunnuntaihin: nyt ei ole valvottu päätä mössöiseksi, on vain vietetty tavallista aktiivisempi päivä. Heräilin vasta kahden aikaan eilisen mentyä myöhäiseksi hyvän leffan takia, ja ajattelin vetää tavalliset tokkurajumitussetit loppupäivän ajaksi. Sitten muistin kuitenkin, että olimme kaveriporukassa sopineet pitävämme jonkinsortin tacomässäjäiset meillä illemmalla, ja heitin Hekeä tekstarilla kysyäkseni, tulisiko jannu mukaan tilaisuuteen. Hetken odotus, ja suostuihan miekkonen sentään. Hyvä. Suihku alle, muroja nassuun isolla lusikalla ja koira ulos pikaisesti. Sitten tunti pahasti pieleen mennyttä Steve Vai / Ynkkä -imitaatioyritystä, ja lähdin kavereita vastaan Voorumiin. No, siinähän se ilta sitten meni, ensin porukalla jumittaessa ja sitten vihdoin viimein keittiön vapauduttua ruokaa laitellessa, hauskaa oli. :) Illallisten päättyessä jäi kuitenkin vähän keskeneräinen olo, ja soitin Miikalle josko lähtisimme porukalla filosofoimaan johonkin rentoon mestaan. Miikka (niin, se Jaffamainoksen pitkätukkajannu) suostui toki lähtemään, nopean soiton jälkeen messiin kopattiin myös Lauri ja hetkeä myöhemmin Jetro, lähtipä aluksi vastenhakoinen Hekekin lööbailemaan erääseen secret-mestaan. Hiiva oli hyvää ja sitä oli kohtuudella, ja funmeter nousi optimaaliselle tasolle menemättä kuitenkaan riehunnan puolelle. Lopuksi hiippailimme himaan Laurin kanssa nopeasti polttamaan muutamat levyt koekuuntelua varten meikäläisen koneelle (piratismitantat siis hiljaa!), joimme muutaman lasin kokista ja punasta "raksamaitoa" ja kiskoimme pikaiset mikropurilaiset huiviin jotta jaksaisimme kummatkin tahollamme, Lauri kotiin ja minä levyjä kuunnellessa täällä omassa valtakunnassani myöhään yöhön. Juuri tälläisiä päiviä tarvitaan joka viikkoon enemmän. :)

Juu, no eipä sitä tullut kamalammin enää edellisen jälkeen koisattua. Nyt oon takas kotona ja peti kutsuis kovasti, ei viitsi kuitenkaan ihan vielä mennä nukkumaan jotta unirytmi tasaantuis mukavasti. *haukotus* Kyllä tämä tästä..

Hihii. Sunnuntai-aamuyö klo 3:49, kavereiden välissä tässä istuskelen koneella Hartwall-areenassa, täällä pohjalla. Kymmenet popit puhkuvat ja fiilis on lievästi sanottuna sekainen. Unet ovat jääneet käytännössä saamatta sitten viime keskiviikon ja torstain välisen yön, koskapa koko 3+vrk kestävän tapahtuman aikana olen nukkunut korkeintaan sellaisen 3h, ripoteltuna eri puolille.. siihen tosiseikkaan verrattuna ihan mukavasti tässä ollaan jakseltu. =D Mutta nyt, kun pelitysaikaa on jäljellä enää kullanarvoiset 11h, on aika pistää töpinäksi.. aamuneljältä tämäkin lysti loppuu (siinä vaiheessa se tuntuu kyllä yhtä hienolta varmasti kuin tämä partyaminenkin), ja kamat pistetään kasaan, kun arkitodellisuus tekee pakkolaskun itse kunkin pääkoppaan valojen rävähtäessä mammuttimaisessa hallissa takaisin päälle yli tuhannen jannun pesemättömien kuontaloiden yllä. :)

Adios.

Hihaheha, kohta assyille.. tarkemmin sanoen tossa kahen tunnin päästä. Pitäis kai viel pakata toi 18L juotavaa ja kaks ostoskärryllistä muuta kamaa johonki, ja sit nörtteileen 3½vrk. Jeah! \o/

Makkaradieetti ja pari päivää telttailua mukulapohjalla virkistivät kummasti mieltä ja niineespäin, mutta on kyllä hyvä palata taas takaisin kotosaan kaupungin hösellykseen.. eipä siinä mitään, löysäily jatkuu täälläkin, joten mistään suuremmasta kuvioidenmuutoksesta ei ole kyse.

Kuittaan.

Jaahas, viikonloppuna sitten mökille. :)

Onkin korkea aika päästä kauas kauas pois relaamaan tästä kapitalismin oravanpyörästä.

Kuittaus ja kumarrus.

-minä

Tänään tulikin sitten tahattomasti jopa harrastettua Hyötyliikuntaa™ tappiin asti lähtiessäni noutamaan netistä tilaamaani Amon Amarthin uutta 'Wrath of the Norsemen' -devaria (joka on muuten loistava, hankkikaa!)

"Mutta miten pirussa joku parin metrin kävely lähipostille voi noin väsyttää tuollaisen esimerkillisen urheilevan nuorukaisen?", ihmettelette varmasti. No, ihan tähän alkuun on todettava että matkaa Rauhankatu 10:n postikonttorille oli kylläkin yli puoli kilometriä, ja reissu ei ihan jäänyt vain yhdeksi eestaaspyrähdykseksi fillarilla. Tarkemmin sanoen ekskursio kesti kokonaisuudessaan n. 1h 10min ja sisälsi seuraavat tapahtumat:

1. Pyöräilen lujaa lähimpään postiin. (750m)

2. Huomaan, että unohdin nostaa rahaa jolla maksaa saapunut DVD, ja poljen vauhdilla takaisin Otto-, eli lonkeroautomaatille ja nostan 40e. (500m)

3. Sotken takaisin postille ja annan saapumisilmoituslipuskan, valmistaudun maksamaan dvd:n. Täti sanoo, ettei paketti olekaan heidän konttorissaan, vaan minun on mentävä johonkin epämääräisen nimiseen ja oloiseen toiseen postikonttoriin hakemaan se kirottu loota, aikaa 1h. Täti antaa hämärät ohjeet. (520m, jouduin vaihtamaan toiselle puolen tietä mummolauman takia, joka tukki ahtaan reunuksen.)

4. Seuraan tädin ohjeita vauhdikkaasti sotkien pitkin Krunikan rantatietä, kunnes minusta alkaa tuntua, että olen kenties väärässä paikassa. (2km)

5. Pikainen soitto kotiväelle ja postin nimi- ja osoitehaku sitä kautta netistä paljastaa, että hämyinen postikonttori onkin tosiasiassa se tuttu Katajanokan postimesta Kauppatorin ja Katajanokan-, eli Viikkarinterminaalin välissä. Poljen sinne hieman jo ärtyneisyyden ja huvittuneisuuden sekaisin tuntein todella lujaa. (2,2km)

6. Lunastan voitonriemuisana DVD:ni ja ajan kotiin nauttimaan illasta.

..heko heh, luulitko tosiaan että tämä tähän jäisi? No eipä tietenkään, koska joku nettiputiikin idiootti oli lähettänyt devarin kirjattuna kirjeenä, joita lunastaessa pitää olla henkkarit mukana, ja passin olinkin sopivasti juuri ennen lähtöä heittänyt taskustani kolmen viikon siellä lojumisen jälkeen olkkarin pöydälle. Siispä alati kepeämmissä tunnelmissa ja 20min Postin sulkemisdeadlinen alla pyöräilen niin paljon kuin jaloista lähtee kotiin, ja otan passin, mietin mitähän seuraavaksi tapahtuu. (3km)

7. Hikisen rakettierikoiskokeen jälkeen saavun melko leipääntyneenä ja terveellisen hengästyneenä viittä vaille kuusi postin tiskille rahojen, passin ja lipukkeen kanssa ja, uskokaa tai älkää, saan DVD:n hyppysiini. Poljen kotiin meinaten osua "oikoreittien" aktiivisen kehittämisen ansiosta Senaatintorilla vain muutamaan japanilaiseen videokamerasissiin. (2800m & mission accomplished!)

Always look on the bright side of life: päivän olisi voinut kuluttaa myös katselemassa maalin kuivuvan aamukahdeksasta iltakuuteen, ja sitten vasta tajuta, että "jaahas, meillä olikin tapetit."

Että näin.

Mikä sanoo *fiuuuu* ja katoaa olemattomiin alle viidessä minuutissa?

Ei. Vastaus ei ole "Daa, no tietty se iskän mulle just ostama uus Lamporkkiiniverrariporsse, joka kiihtyy niiq nollast viiteentonnibiljoonaan 1.337 sek ja keulii viel kaasustaki? Mitä sä kelaat, hä?"

Oikea vastaus on meikäläisen elämä. Tai siis tarkemmin määriteltynä se sosiaalinen sellanen, joka otti jalat vikkelästi alleen parin ensimmäisen mätetyn demo-WoW-tunnin jälkeen. :D Uhosin ja uhmasin vuosikausia itsestäni varmana, ettei nyt johonkin kapiseen tietokonepeliin voisi KUKAAN jäädä koukkuun, mutta hitto, turpaan tuli sillon kun vähiten sitä osasin pelätä. No, johan tässä oli 17 vuotta hyvää aikaa kokeilla elämää kodin ulkopuolella, nyt voisi seuraavat parikymmentä kokeilla seinien sisällä, ihan noin vaihtelun vuoksi. :)

..kunnes laiffi taas seuraavan kerran voittaa, adios.