Huomenna se sitten alkaa.. armeija. Aika salakavalasti on tähän pisteeseen päästy, mutta jotenkin ei silti jännitä eikä hirvitä.. saman reissun Firman leipiin kokevat tuhannet muut ikäiseni jannut pitkin Suomea.
Mutta silti.. minä, sotilaana? Aika vaikea sovittaa mielessään tuota roolia itselleen. Ehkäpä huomisesta eteenpäin alkaakin sitten jonkinsortin kasvuprosessi - jollei muuta, niin ainakin raudanlujaa sängynpetaustaitoa kohden.
Olo on.. kiireetön. Hyvä niin. Aikaahan on vielä ottaa rennosti, hötkyily on tarpeetonta. Tulisikohan telkkarista joku ö-luokan komedialeffa, sellanen maistuis juuri nyt.
Taidanpa mennä katsomaan.