Tuhkan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi,
sen puhdisti tuli
ja itse kuolema takoi sen.
Niin elämä; aseillas raskaimmalla
LYÖ, ISKE!
Enään en murtua voi.
Minun sydämeni helisee
moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt,
sitä syvemmin se soi.
-Saima Harmaja-
Uusimmat blogimerkinnät
- elämän viisauksia 25.08.
- mistä on lapset tehty 25.08.
- Eino Leino 25.08.
- unia 25.08.
- unesta valveille tämä on katkera matka 25.08.
- pieni laulu lapsista 25.08.
- lähtevien laivojen satama 25.08.
- väkevä kukka 25.08.
- -Malmberg 25.08.
- taottu sydän 25.08.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2011 (12)
- ▶ elokuu 2011 (12)