sini ja roosa ajaa halliin,kun huomaa että joutuivatkin romuralliin. on tom kännissä gusti myös,olivatpa olleet huorissa yöt. sini hädissään yrittää tomia pelastaa mutta tom kuolee ja juulia naurahtaa! koht´tulee valoa hallin suusta päin,juho lentää kulta siivilläin. sinit hän noutaa ja pelastaa,mut roosa jää autoon huhkimaan.
---
on huhtikuu,ja piakkoin ulvoo suu,kosk´ sini muuttuu ihmissudeksi juu! on sini yksin karvaisena ,mutta yksin..mut ei kauaa koska kuuluu ääni tää..uu uu ulvoo jonkun muun suu .. kohta naaman essä on ilmestys tää ei tom kakkapää vaan juhon karvainen pää..lähtevät he yhdessä juoksemaan,pitkin maata kiiltävää..mitä tuo heidän seikkailut tullessaa,iloa vai surua vaan?
---
pauliina kätensä kohtottaa ,päin luolaa suurehtavaa. pian kohtaa sormet nuo vihertävän kullan luo. ottaa sormet kiinni kullasta tästä,vetää ulos pimeästä. näkyy jo valo luolan suun,mut kohtaa sormet uuden luolan juu. on se isompi kuin edellinen,ja reunat kellertävä
iset.on sisällä limainen keskus mutta sinne päin menee kullan mellostus.
---
meen ees päin pimeää käytävää,jalat vipattaa tyhjää..kuuluu äänet tuhon ja turmion,ja sävelet tuomion. ovesta valo välähtää meen sisään etsimään ,valon tämän tekijää. silmiin osuu ensin pari tuo,jollaista nähty ei oo,tuonelan tuol puolen. sitten tönäisy tuntuu seläissäin,menen tätä ihimistä päin. nää en mä kasvoja muttatunnen silti vähän pelkoa. peräännyn pois luota noiden kasvojen.niin kylmien ja tuntemattomien.
jalat lähtee peruuttamaan päin hajua kamalaa. jalkoihin tulee rasvan kiilto ja haju vain asiaa pahentaa. en enempää mee tätä outoa hajua kohti vaan meen sen ohi..
---
on ollut pitkä päivä luokassa tuossa, alkaa jo mieli juosta maassa jossain kiehtovassa.pieni hymy kasvoilla käy,mut ei siitä kuitenkaan iloa näy.alkaa sanat mielessä juosta voi kuulla jotain outoa mutta uutta. pian alkaa kuulua jotain naurun helinää tai hullun kihinää.käännän pääni kohti tuota nauravaa suuta,ja katson muita aivan suotta. pian yksi tulee mulle sanomaan ,et miksi kysyin kausikorttia mummolaan?
---
mieli miettii tuota aivan tuttua mutta siltikkin se on mielessä jotain aivan suttua. pian kuitenkin mieleen tulee lause tuo joka monestikkin käytetty on. jähmetyn ensin oottamaan,mut pian kuitenkin joku huudahtaa. ``sinillä siivous sujuu!``
---
on hiukset kuin lampaan villaa ja ja vaatteet mustat kuin yö. katse on kylmä ja kostea ja se iloa syö. jos kysyy kysymystä tuota,vastaus on epäilemättä suotta.``mitä?`` silloin tietää tunteet tuon ihmisen on sanasi menneet läpi korvien. mutta kuitenkin henkilön tämän kanssa on hauska tapella ,vaikka onkin hän aina voitolla..
---
on toinen pieni kuin pulla ja toisella *kröhööööm* isotkuin teipin rullat. on kaukainen rakkaus, mutta onni kuin ulkoilman raikkaus. karvaiset on kaverukset nuo,mutta iloa ne omistajalleen tuo.