Päivän päätteheksi
miehet rantaan päätyvät.
yksitellen epätoivon murtamina,
katseensa laskevat
ja veteen astuvat.
Unohduksen suloiset allot
luovuttamisen kitkerä maku.
Hautavainiossa tuuli piiskaa,
koivu taipuu.
Naisen kimeä valitus,
epätoivon kavala kaivo.
Siitä nainen tunnetta ammentaa.
Pietarinruusu vienosti kukkii,
hiljaista apuaan tarjoaa.
Tuestaan kiittämättömyyttä,
kylmää raivoa palkakseen saa.
Naisen maailmaan tuskan okaat,
salaa työntyy.