Jopas tuulee kovasti. Tuntui ihanalta kävellä kotiin tuo lyhyt matka dösäriltä.
Korvissa soi musiikki ja viileä tuuli puhalsi kovaa.
Vois jo pelkästään sen olon takia lähteä kävelylle.
Harmi että aurinko paistaa aina välillä.
KOULU ALKAA PERKELE!
Kyllä tätä onki jo saakeli sentään odotettu!
Koskaa oo varmaan heränny näin helposti, kello pärähti ehkä sekunnin verran ja ylös.
Mullapa on parhaat kaverit koko maailmassa:). Tykkään niistä ihan hirmusti!!
Tänään illalla Sami ja Kari (ne hiljaset pojat kulmapöydästä) ilmestyi meille synttärikahveelle:). Lahjankin sain, kauniissa vaaleanpunaisessa muumi-paperikassissa:).
Toivat vielä kakkuakin muassaan<3.
Voin kertoo että piristivät mun elämää hurjasti:).
Ja huomenna vien ne mukanani luovuttamaan verta. Että sellanen kiitos yllätyskemuista:).
Kivaa lähtee kauppaan ilman lompakkoo.
Vähän siinä kassalla tulee tyhmä olo kun alkaa kaivella lompakkoa,
ja tajuaa että niin.. sinne keittiönpöydälle se tais tosiaan jäädä.