IRC-Galleria

Mä annoin sulle aikaa, laskin monta kertaa kymmenee.
Sulle ei riittäny mikää, aina piti vaa odottaa.
Odotin ja odotin mikää ei koskaa kuitenkaa muuttunu, sä aina sanoit nyt kaikki tulee muuttuu, nii kai muuttuki..
Lähettii eri suuntii vaik luvattii toisillemme olla aina yhessä.

Ne kattoo, ja miettii onks mun ihan pakko.
Ku neki hymyilee, mul on parempaaki käyttöö ku kusetust mun kyvyille.

Otas vähä pakkii täti, älä tuu mun tielle, oon vahva ja pääsen sun läpi.
Saan murrettuu sut, kukapa siihen ei pystyis?
Ku vuodatat sun kyyneleitäs, niit jääkimpaleit, mä jotenki sairaal taval nautin siit.
Ehkä mä oon sairas, ku puhun paskaa ja nautin ku sua sattuu.
Mä varotin sua, mä pystyn kaikkee, mihin vaan, miten vaan.
nyt varotin uudellee, sitä takapakkii nyt!

koittaa surun surruttaa, vihan kätkee, ilon tuoda esii, mut miten kävikää

painu helvettiin ja pysy siellä, näillä kulmilla sä oot ainoastaan tiellä

Ai mä oon turha?

Vaikene, en jaksa sua nyt ite vaijentaa.

Tänää en jaksa kelaa sitä perkeleen lausetta "ota lungisti, paskaa puhuu vaa ne joit vituttaa olla huonompi"

Mä pusken eteen päin, vaik sattuu, ruhjeit on riittämii ehkä liikaaki mut mähän tulin tänne selvii.

Selvii kaikest paskast ja täst jengist joka hyppii silmille, puukottaa selkää ku selän käännän, kääntää veistä, se sattuu.

Kukaa tuskin on tajunnu et vaik on kui erilaine nii seki on saman arvonen, ei kerrostakaa alempan, sama taso, sama arvo.

Eheei tänne tultu ettii voittajaa, eikä ottaa siit selvää, me kaikki ollaa voittajii, voittajii jotka selvii täst kaikest jotenki.

Haluisin sanoo niin paljo, mut en puoliikaa osaa sanoiks vääntää, kääntää niit pääs et osaisin kertoo kaiken.

Oikeesti ikin ei ollu tarkotus satuttaa sua, kaikki meni vikaa, eikä syy ollu pelkästään mun.

Sunki täytyy käsittää etten oo täydelline, ei must saa täydellist neitoo haluun olla sulle vaa se ainoo.

Jos tää kaikki ois aitoo, tää ois vuosisadan rakkaustarina, josta me tehtii suurta, ihmeellistä ja niin helvetin kaunista...

Silti niin rikkoutuvaa

miks et voi käsittää, et alotin uudestaa. ehkä yksinään, ehkä uudet tuulet vihdoin puhaltaa.

ääni pääs käskee mun perääntyy, jalat vie vaan lähemmäs