IRC-Galleria

Risteily takana ja kivaa oli, pienessä päiväpöhnässä oli kiva istua laivan keulabaarissa ja katsella hyvällä porukalla upeaa ålandin saaristoa ja syödä. Reisukuvia tulee myöhemmin.

Ai että tuo Metsolat on sitten hyvä sarja!!

Nassen kuolemasta on nyt viikko.. Meneepä se aika äkkiä. Kävin hautaa katsomassa ja laittamassa kynttilän, mulle tuli sellainen tyhjä olo kun katsoin koiralle tehtyä havuilla peiteltyä pientä hautakumpua.

Olen käynyt joka viikko koulussa mutta silti en ole saanut aikaan oikein mitään..

joo ei mitään erikoista.. koulua ei ole tällä viikolla, nakkasin muutaman paukun alle, ovat vielä viron tuliaisia.

Meidän koira Nasse siirtyi tänään ajasta ikuisuuteen. Nasse oli vielä eilen täysin normaalivoinnissa ja kunnossa. Kunnes aamulla isä oli mennyt hakemaan sitä häkistään jossa Nasse oli maannut ja uikuttanut eikä ollut päässyt ylös. Isä oli kantanut Nassen sisälle jossa se makasi lattialla ilman että pystyi liikuttamaan itseään. Eläinlääkärin diagnoosin mukaan kyseessä oli aivohalvaus tms.. joka on juurikin yleistä tämänikäisillä koirilla. Kävimme ko. lääkärin vastaanotolla jossa Nasse sai viimeisen piikin jonka jälkeen vaipui ikuiseen uneen.

Hautasimme äsken Nassen kotipihalle käärittynä omaan huopaansa. Kyllä mua on itkettänyt koko päivän. Tämän vuoksi mun piti tulla aamulla keskenkaiken Kokkolasta Ylivieskaan.

Noh mutta Nasse eli 14-vuotta pitkän elämän ja oli terve, kiltti ja totteleivanen loppuun saakka.

Olin huutokaupassa ja ostin sieltä vanhan arabian kahviastiaston ja 50-lukuisen öljyvärityön.

Viroon 20-23.10.08

puoli päätä turvoksissa ja kipeänä, minulta poistettiin tänään kaksi viisaudenhammasta. Vieläkin kuulen korvissani sen luun kirsumisen kun hamppilääkäri väänsi niitä irti.

mutta eiköhän se tästä, yksi 800 burana huiviin ja nukkumaan.

Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk' on mieli mulla siimekseen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Uinti tekee hjuvaa