Minigolfradoilla pelataan kuolleilla rotilla.
Kurkkuni reunat ovat homeessa, lähetän sen pois, pitkälle.
Janika kaivaa laukustaan mehevän banaanin.
Se ei ole yhtä tumma kuin toissapäiväinen. Se on vaalea.
Välttelen kokeisiin lukemista, koristelen banaania.
Banaanille piirtämäni ortodoksihattu mustuttaa käteni.
Lumi tahtoisi jo mennä metrolla kaukaisuuteen.
Tarkempi tutkiskelu paljastaa, että banaanini on perverssi.
Metro ehti jo lähteä.
Banaanillani on keltainen nahkahaalari, sen välistä tursuaa aikamoinen gondoli.
Kallio on epätietoinen kysymyksen tarkoitusperästä.
Hän ei halua novelliin.
Hän käyttää kiertoilmaisua "kyllä".
Kuulen hersyävää naurua.
Janika kaivoi banaanin kärkeen uran.
Banaanillani on miehen tissit, Janika sanoi: "nipistä."
Banaani osoittaa itään, se puoli josta gondoli kurkistaa.
Totuuden siemen itää tästä tarinasta.
Osmo on symppis.
Anni on tahdonvoima: "Ei kääntöraiteille!"
Banaani osoittaa yhä itään.
Meri on niin suuri.
Aluksi niin mehevä banaani on nyt lähes entinen.
Tämä menee ytl:lle... :)))