Heissan sveissan. : ) Elämä on ollut minulle tänään kiltti. Paitsi että jouduin ryömimään aamuseitsemältä rähmät vielä tukevasti silmissä töihin. Inte hauskaa. Mitäs siitä sitten seuraa? Minä sörkin niitä lonkeroita hyllyyn, aiheutan dominoilmiön, puolet niistä takarivin pulloista kaatuu, kettuunnun, ja pullot kokee kovia.
Plus sinne aina eksyy joku haiseva juoppo joka nyppäsee sieltä yhen siideritölkin ja kyselee et "mitäsh tyttö niithä shiidereitä shinne oikein latoo? Ei thaida olla ikhää tsihihihihi.". Tsihihi vaan. o_O Joku niistä saa vielä kuonoonsa, sanokaa minun sanoneen. Vaikka väkivaltahan ei ole ratkaisu. NA UH.
Sitten laahustin kotiin ja sitten vaan omaan huoneeseen. Koitin nukkua (musiikin soidessa. Se rauhoittaa. Banjot ja näin. Niinkuin joillakin valaan röhinät. Tai panhuilut.) Ei tullut siitäkään mitään. Kuinka yllättävää.
Loppupäivän sitten luin, istuin sängyllä ja mietin asioita (oikeesti. Koitan vaikuttaa älykkäämmältä mitä olen vaikka kukaan ei edes ole paikalla todistamassa kypsyyttäni.)
Nyt on sitten angstisen osuuden vuoro: MIKSI OI MIKSI EI KÄY TASAN ONNEN LAHJAT?
Ajatelkaas, vois tässä asua itse kukin Los Angelesissa, omistaa nätin talon, autotallin, labradorinnoutajan ja kenties jopa elämän. Hmm. Mutta toisaalta, voisi myös elää jossain Mongoliassa köyhyydessä ja ansaita elantonsa paimentamalla jakkeja.
Ja tästä johdamme kysymyksen: Valittaakko vai ei?
HM. Olen päättänyt että en valita. Vaikkakin syytä ehkä olisi. Tälläisiä minä mietin. Jepjep. Kovin on pelottavaa tämä tämmöinen mutta ei se mitään! Milloinkas muulloin on parempi aika olla angstinen ja huuta "SHAISSEHAUS" aina silloin tällöin kuin nyt kun angstaaminen on melkein pakollista.
ÄÖ:ni taisi juuri laskea roimasti. I himlens namn. o_o Antakaa anteeksi. Perhe, ystävät ja etenkin sinä, Jeesus, vaikken sinun fanisi oikein ole. Näinpä. (Anteeksi) My opinnions shall make people die and suffer. DAHN DAHNNN. Menen karjalanpiirakalle. <3 Itse paistoin. Ja hain pakkasesta. RISPEKTII <6