Kun äitini viime yönä n.00.50 soitti että isoisäni hänen puoleltaan on kuollut... :(
Nyt 34 tuntia valvoneena asiaa pohtia koitan...
Ei helppoa ole, mutta ei vielä itkeäkkään ole osannut...
En kai vielä varsinaisesti ole sisäistänyt että pappa poissa on, eikä takaisin tulekkaan...
Vaikka kuolemaa odottaa osattiin, niin miksi minulle kukaan ei kertonut että se näin vaikeaa tulisi
olemaan kun se oikeasti tapahtuu?!?!?!.... :'(
Mutta aika parantaa haavat ja ikävä on vain hyviä muistoja...
Eli päivä kerrallaan eteenpäin ja selvitä koitetaan...
Aaro papan muistoa vaalien Arto eli siis minä...