On se vaan niin kummallista tämä elämä. Tapahtuu tässä ja nyt, mutta kuitenkin huristelee ohi kovaa vauhtia. Tai siltä tuntuu. Krapulapäivä pistää välillä pohtimaan asioita turhankin syvällisesti. Mitähän sitä tekis...ei siis nyt vaan yleensäkin. On niin kovin vaikeeta olevinaan nyt kaikki...Kesä ja kärpäset, kaiken pitäis olla ihanaa ja mahtavaa. Ja niin kaikki onkin, ainakin välillä, silloin ku aurinko paistaa...
Vittu mitä paskaa ^
Nyt loppu jargonia. Mä lähden nukkumaan krapulaani pois. Kotiin. Omaan sänkyyn. Peiton alle. Yksin.
-s-