Palaan kotiin päin sankan savun seasta
On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa,
On puinen asema, on tehdas suljettu.
Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta.
Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais,
En katsettani maasta sais.
Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
Oothan tässä vielä huomenna.
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna.
Voisin kuunnella nauruasi soivaa,
Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää.
Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa,
Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin.
Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon,
Et ikuista tää onni on.
Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
Oothan tässä vielä huomenna.
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna.
Sama liite joka lehdet puihin saa,
Pienen lapsen kävelemään opettaa,
Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään,
Meidät toisillemme toi,
Meidät toisillemme toi.
Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
Oothan tässä vielä huomenna.
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna
Oothan tässä vielä huomenna