IRC-Galleria

taas oli se hetki vuodesta, jolloin on aika levittää kädet, sulkea silmät ja hypätä vuosi eteenpäin juoksupyörässä jota useat kutsuvat elämäksi. tällä kertaa tapahtui jotain toista. tällä kertaa tuntuu kuin olisin kompastunut pyörässä ja tippunut taaksepäin muutaman kierroksen. en ole aivan varma pidänkö siitä, mutta ehdottomasti pidän sen suunnasta.

viimeiset puoli vuotta ovat olleet elämässäni jotain uutta ja tuntematonta, jonka luulin jo joskus eläneeni. varmasti olenkin, mutta se tuntuu jälleen yhtä pelottavalta ja kiehtovalta kuin se tuntui silloin joskus.

elän taas jokaista päivää varten, enkä tulevaisuutta. se on helpompaa, mutta ei yhtään kevyempää. ehkä tällä kertaa osaan olla tekemättä edelliset virheet. mietityttää vain, että tahdonko olla tekemättä niitä?

niin yksinkertaista kuin ihmisen elämä onkin, niin ei se s**tana ole helppoa ole.

halataan, kun tavataan. se sentään on jotain tuttua ja turvallista.