IRC-Galleria

Jotkin ns. pienet teot saattavat muuttaa paljon asioita. Kuten hymy tai halaus. Ne voivat lievittää pahaa oloa tai poistaa sen jopa kokonaan hetkeksi:) Sitä voi kuvitella jopa, että rakkaus on ikuista. Se vaan saattaa piiloutua ja sitten välillä hieman kurkkia kuin joulutontut:) Sellainen käsitys mulla on rakkaudesta. Se on parhaimmillaan ja pahimmillaan aina. Mutta ei joulutonttujakaan noin vaan saada kiinni. Kunpa se olisi pysyvää, että se ei aiheuttaisi sitä kuuluisaa mielipahaa kenellekään:(

Joulu lähenee ja mieli pahenee. Toisaalta joulu voi olla hyväkin juttu, mutta silloin taitaa sattua paljon itsareita. Siitä huomaammekin, että joidenkin mielestä joulu on masentavinta aikaa vuodesta. Ja elämästä. Niiden pitäisi olla onnellisia ihmisiä jotka pystyvät nauttimaan joulusta.
Elikkä hyvää joulua kaikille teille, jotka siitä voitte nauttia. Ja teille muille: niin... mitäpä tässä turhaa jauhamaan.
ps. olen minäkin kokenut ainakin yhden mukavan joulun

Olipas hotwingsit hyviä. Nyt vois rueta taas uneksimaan rakkaista henkilöistä. Onneks hän on vielä olemassa haaveissain

Sekin on suhteellinen käsite. Voi tuntua et sitä on liikaa tai liian vähän, mut se on vaan henkilökohtainen käsite. Sen nopeuskin tuntuu vaihtelevan tilanteen mukaan, vaikka sekään ei muutu. Kulkee ja kuluu mut ei pysähdy. Ei ala eikä lopu koskaan, koska se on ikuista.

Pitäs koittaa jaksaa vielä nukkua tämä morkkis ohi... siinäpä sitä oiskin. Hereillä ei huvita olla yhtään:(

Tuli se 30 täyteen tännekin. Silloin joskus 14 vuotiaana aatteli et 30 vuotias on jo vanha. Mut edelleen ikiteininä mennään;)

se hetki


juuri sillä hetkellä kun silmäni oppivat näkemään

..juuri sillä hetkellä kun kuolleet kuiskaavat korvaani

...juuri sillä hetkellä kun enkelit laulavat lävitseni

....juuri sillä hetkellä kun näen kirkkauden kaiken savun takana

.....juuri sillä hetkellä kun näen sinut selkeämmin kuin koskaan

......juuri sillä hetkellä kun olen kotona








sillä hetkellä te herätätte minut

kysytte olenko kunnossa.... onko kaikki hyvin

minä katson ensin hieman vihaisena...

sitten hymyilen ja te hymyilette takaisin

Ei pitäisi murehtia tulevaa, vaan elää tässä hetkessä. Tietysti tulevaisuuttakin voi koittaa miettiä ja sitä että miten siihen voi / haluaa vaikuttaa. Menneisyyttä taas on sen takia turha murehtia, koska sitä ei voi muuttaa. Elikkä ei kannata yleensäkään murehtia turhaan.

Ei sitä koskaan voi tietää, että milloin, ennen kuin on myöhäistä. Jättää jälkeen surun ja paljon kysymyksiä joihin ei voi saada vastausta. Seuraa jokaista eikä sitä pääse pakoon. Voi tulla missä muodossa vain.