Joskus kai näinkin, menee taas kaikki ajatukset uusiksi, tärkeimmät todellakin päälimmäisiksi. Sitä kai aina tippuu korkealta, tai minä ainaki. Onneksi Jani on ollu tukena ja lähellä <3 vaikkakin pahin on vielä edessä. Pakko elämässä on kai ottaa vastaan kaikki mitä annetaan? en vaan aina ymmärrä. Sitä elää itsekkin kuin veitsen terällä, ku tietää että läheisellä on hätä, ja muutoksia tapahtuu, riskejä on pakko ottaa. Itken kai jo valmiiksi, varaudun pahimpaan. Ku ihmisellä ei ole oikeita ongelmia niin on taipumus sitten pienistäkin asioista kehittää niitä, ja pienetkin ongelmat tuntuu suurilta. Vaan kun oikeasti jotakin sattuu, kaikki muu menettää merkityksensä, oon kai kirjottanu näin joskus ennenki.. Mutta aina se tuntuu yhtä pahalle, mitä jos, mitä jos.
rukoilen<3
Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa.