Yksi patukka putosi sitten Tähden lörppähuulien välistä keskelle pihatietä. Kun siitä taas kävelimme, alkoivat hevoset vetää vainua, mutteivat namia löytäneet.
Seuraavalla kerralla Tähti yritti oikein etsiä maasta namia, mutta ei se suuhun osunut. Ylppö alkoi myös vainuta ja pienellä avustuksella sen löysikin. Koko sen päiväisen ratsastuksen ajan hevoset vetivät vainun jo syödystä herkusta ja Ylppö vielä kolmantenakin päivänä (tänään) muistaa paikan, jossa "kasvaa yrttipatukoita" ja kesken ravinkin niittaa jarrut kiinni ja painaa päänsä alas
