IRC-Galleria

Vanha auto vaihtui uudempaan herkkuun. Merkki ja malli säilyi samana, mutta vuosimalli ja väri vaihtui.
Ilkeääkö tuollaisella enää töihin ajaa, ajattelevat vielä, että on lomittajilla liian hyvät palkat.
Tosin autohan ei ole minun, Ari sen osti. Minä vaan ajan sillä... ;)

( Mies tuolla takana on kukalie... Kuvattu kaupan parkkipaikalla 5 min oston jälkeen )

Toissapäivänä hevoset purkivat paineitaan kentällä ja yhteisen "täyttä-laukkaa-kurvissa-ja-pierupukki-sivulle"-session jälkeen poni astui etukenkänsä kannalle ja jäi kiinni. Oikean etupolven kautta katolleen ja ympäri, että hiekka roiskui. Onneksi saatiin aikaiseksi vain solmuun vääntynyt kenkä ja umpihiekkainen pöllämystynyt poni.

Eilinen meni pienessä hässäkässä, auto päätti hukata starttinsa (jossa ollutkin pientä viivettä) ja onneksi sain lainata tilavaa perheautoa, millä kävin iltanavetan hoitamassa. Nyt ollaan sitten ilman autoa. Ahdistava olo :(

Tämä päivä meni luennolla (raskasta, ah, niin raskasta).

Olo on ihan orpo autotonna ja kyyditönnä. Ihan kuin olisi kännykän kotiin jättänyt ja korpeen eksynyt. Kerrankin saisi hyvällä syyllä viettää kotipäivää, kun on onneksi vapaatakin, mutta koko ajan vain polttelee, että pitäisi mennä ja kulkea ja lähteä...
Kaikkeen sitä ihminen addiktoituu.

Maastoon piti tänään lähteä, mutta isoruuna kävi niin kierroksilla, että nurkissa hiiviskelyksi homma enemmän suli.
Kentältä kun poistuimme, alkoi jalanpoljenta kiihtyä ja pihassa seljapensasta kierrettäessä luuli Tähti volttauksen alkaneen ja yritti sinkaista postilaatikoille päin. Ihan mahdoton otus
Yritimme sitten mennä Ylpön kanssa edellä, niinkuin joskus on tehty, mutta siitähän vasta Tähti repesi. Pukit ja jalanpotkut joka askeleella tulivat nanosekunnissa.
Lopuiksi sitten Anu talutti Tähteä pitkän matkaa, ennenkuin kärsi nousta taas selkään. Koko ajan silti steppikone soi ja jarrupaloja (leipää) kului. Ylppö vain kyttäili "hirmuisen vaarallisia" koiria ja ponkaisi pienet levadet niiden juostessa ohi (n. 250 kertaa)...

Huomaa kuraisen tarhan ja lisääntyneen väkirehun vaikutuksen. Nytkin pojat ovat käkkineet metsätarhan nurkassa pari päivää tuulen ja sateensuojassa.

Neljän suden lauma on nähty puolen kilometrin päässä tallilta. Onneksi ovat hyvin arkoja ihmisiä kohtaan. Häirikkösudesta ei ole ollut havaintoja viime päivinä...

Täällä oli tänään ihan kaunis päivä aamulla, tuulinen mutta lämmin ilma. Pihatöitä painettiin viitisen tuntia kotona, mutta nyt on piha siisti ja talvi saa tulla ;)

Ratsastin tänään taas ja kyllä kävi poika kuumana. Vähäinen ravisuku pulpahti pintaan ja poika pisteli menemään :D
Joudun itse keskittymään ratsastukseen ihan 150%, mutta sitten pikkumies hakeutuukin kuolaintuntumalle ja kokoaa luitaan läjään ihan kouluratsumalliin. Laukannostotkin otettiin ja siihen riittää pelkkä äänikäsky pienen pohkeen avustuksella.
Aika jännää kun juoksutuksessa ei laukka nouse sitten millään...

Huomiselle (sunnuntai) onkin sitten luvattu myrskyisää keliä ja paljon vesisadetta, hevosilla on vapaapäivä. Saavat ratsupellet olla sadeloimi niskassa ja mennä metsätarhaan suojaan...;D

Siitä onkin kauan aikaa, kun viimeksi on pimeän aikaan ratsastanut. Onhan kentällä valo, mutta kentän ympärillä laitumilla pussipimeässä touhuavat koirat ja ihan varmasti se ylikesy ärisevä susi...
Hevoset ainakin tykkäsivät kovin, olivat pirteitä ja iloisia. Isoruuna possotti sellaista rulla-laukkaa, ettei aikoihin. Vielä kun maassa oli maahan kaivettu puomi, niin riemua riitti. Oli isopoika selvästi katsellut Hissiä telkkarista
Pikkuruuna meni myös reippahasti, mutta väsyi aika pian, kun kentän pohja oli melkoisen märkä ja raskas. Muutaman kerran ravipuomia menimme ja sivullevieviä pohkeita muistelimme. Taluttelin sitten pitkän loppukäynnin.

Talon vanhempi poika huuteli terassilta, että mistä kaupasta olen kissani ostanut. Oli ollut kaverinsa luona kylässä ja ihastunut talon kissaan niin, että käski isäänsä menemään heti kissakauppaan ostamaan hänelle oman kissan. Oli kuulema soittanut isälleen miljoona kertaa töihin...

Muutama päivä sitten ratsastuksen aikana pellolle tuli 4 peuraa. Metsämiehetkin saapuivat parahiksi näkemään peurat, mutta innokas paimenkoirani Taikuli pinkaisi keltaisissa liiveissään ukkojen edelle ja pöllötti peurat pakosalle
Hevoset eivät ehtineet ukkoja juuri nähdäkään, kun jo palasivat autolleen tyhjin käsin... Eivät olleet Taikalle kiukkuisia, naapurin ukkoja kun olivat ja pääsevät uudelleen milloin vaan.

Toissapäivänä heppatouhun rauhoituttua tulivat uudelleen ja saivatkin kaksi peuraa nistittyä. Metsän suojasta olivat ampuneet ja ensimmäisenä ampunut tuttu mies oli heti katsahtanut vajaan parin sadan metrin päähän hevosten tarhaan. Isoruuna oli heilauttanut korviaan ja jatkanut syömistä, mutta Ylppö oli jäänyt katsomaan ja ukot nähdessään oli kipittänyt lähimpään tarhannurkkaan tuijottamaan ja seissyt siinä hievahtamatta puolen tunnin ajan katsomassa kun ukot peuroja käsittelivät. Naapurinsetä oli jo pelännyt, että "pienempi hevonen" oli saanut jonkin shokkihalvauksen

Isoisäänsä tullut on tuo tukkiruuna

Eilen pellolla ratsastettaessa Ylppö imuroi tarkkaan paikkaa, mistä peuroja oli kuljetettu.

Kentällä tänään ratsastelin selkäponilla ja heti alkajaisiksi oltiin mennä nurin selkäännousu-penkkiin, kun poni meinasi siitä vain yli astahtaa
Pompottelin jonkin aikaa ja sain etuosakäännöksetkin toimimaan kumpaankin suuntaan ja taluttelin ponia siinä sitten lopuiksi Tähteä juoksutuksesta odotellessa.
Sänkkärin reunaan ilmestyi sitten kaksi peurakytikselle tullutta hirvimiestä oranssit värmeet päällä. Ylppö tuijotti viitisen minuuttia hievahtamatta ja silmät tuuman päästä ulkona ukkeleita ja puhahtikin niille kerran, että pelto raikui
Pellolla saa mennä traktoreita, puimureita, koiria, kettuja ja peuroja, hevoset vain vilkaisevat, mutta voi hurja kun sinne marssii kaksi ukkoa punaisissaan

Hepat päätyivät sitten talliin nukkumaan aika ajoissa, polttiaisiakin on taas yli sietokyvyn...

Olimme sänkkärillä ratsastamassa pitkästä aikaa.Otimme oikein pitkiä ravipätkiä ja Tähdellä alkoi höyrypillikin jo vähän viheltää. Kerran ravasimme ponin kanssa edellä ja Tähti tuli pikkulaukkaa perässä, ääni kyllä kuullosti lähinnä pillastuneelta biisonilaumalta... Muumiratsukolla nousi syke, kun ei oikein tiennyt, että mitä vauhtia sieltä takaa tullaan ja minne. Mutta hedelmäpeli-silmillä vain puhistiin korkeampaa ravia kevyen PRUU-laulun säestyksellä

Illemmalla tulikin Elisabet hieromaan, mukanaan sähköhärveli. Lappuja sitten teippailtiin ponin paksuun talvikarvaan (nastojakin välillä kaivattiin ) ja hienosti poika kuunteli sisäisiä ääniään lihasten nykiessä. Höplähuuli vaan halusi nyppiä johtoja irti ja kerran kieputti koko sähkölaitettakin ilmassa piuhan varassa. Kiire tuli napata arvokas laite talteen. Onneksi poika on hellähampainen, mutta niin kakara, niin kakara

Taudin merkeissä täällä. Hankala on hengittää, yskittää ja lihakset on ihan velliä.
Anu on astetta pahemmassa taudissa... Hevoset murjottaa haketarhassa<suru>
Tänään yritys päästää niitä hiekkakentälle vähän irrottelemaan.

Köh köh

JK: kentällä saivat paineet kyytiä, sellaista pukkiusvatusta mentiin, että vallan hiki tuli kummallekin otukselle

Vaihdoimme tässä toissapäivänä Anun kanssa hevosia, minä kuviokelluin Tähdellä ja Anu pompsutteli Muumiponilla
Anu innostui stressinpoisto-pompottelusta niin, että juoksutuksen päätteeksi tänään oli pakko päästä selässä käymään mustilla työhousuilla ilman satulaa... Ihanat "kokokakkapaikat" sai muistoksi.

Pääseekö tässä enää omalla ratsimaan lainkaan vastedes...