IRC-Galleria

Sata hopeatiukua hännässään,
tuhat lumitähden liukua selässään,
kristallitiara otsallansa,
pakkasen pauketta kavion alla,
hörähdyksessä taikaa;
Hyvää Joulunaikaa !

Niin tää on sitte ihmettelemässä Naamakirjassaki...

Jouluressi pukkaa päälle, vaikka niin vannotin, ettei enää tarvitse, kunhan lanttulooraa löytyy...

Ylppö siirtyi yrttihoitolinjalle, jos auttaisi kurahäntä-oireisiin. Kaikki muu onkin jo koetettu. Poika kun on niitä perussuokkeja, että pärjäisi kaikista parhaiten asumalla metsässä ja syömällä kaarnaa ja sammalia.
Hevoset ovatkin siirtyneet enempivähempi laitumelle, pääsevät edes vähän usvattamaan ja koikkaloikkimaan siellä. Tarhassa mänkivät metsän puolelle yhteen nurkkaan, tai sitten ovat tarhassa pihan portilla. Siinä sitten tönöttävät, kun eivät viitsi polviaan myöten kurassa tarpoa.
Tänä iltana mentiin laitumella taas sellaista riekkumista, että pikkumieheltä jäi toinen etukenkäkin matkalle.

Maanantaille luvattiin melkoista lumisadetta, täällä se tietenkin tulee vetenä

Hemuli-kisu (se kesällä metsästä löydetty) on nyt leikattu, napatyrä suljettu ja ruunattu. 2 päivää oli minulle niin kiukkuinen, murisi vaan. Ajattelin jo, että saanko halinalle-tassutamppariani ikinä takaisin :(
Mutta kyllä se sieltä taas tuli mummon syliin istumaan, tassuilla vaivaamaan ja halipussaamaan :D

Ylähuuli

Juuri pari päivää sitten Antun kanssa kehuimme, miten olemme taudeilta säästyneet. No mummo sitten alkoikin kuumeilemaan ja lihaskipuilemaan.
Kotona nyt nyhjötetään, aamulla vielä askareilla olin, mutta papu oli vallan hukassa.

Anttu lähetti tallista lohdutukseksi pari kuvaa, kun Vikupoika syöttää Ylpölle leipää

Ylppö on löytänyt elementtinsä ! Kun Vihtori (1,5 vee) tuli talliin äitinsä kanssa katsomaan kengitystä ja pääsi halimaan Ylppöä (4 vee) selästä käsin, ei hän sen jälkeen ole muuta halunnutkaan. Etujalan kengityksen ajan hän istui muumiponin selässä ja hali " aaaii aaaii". Jos alas otti, alkoi "äääh äääh"-vinkuminen takaisin selkään. Ei ole poni ennen niin kauniisti kengityksessä seissyt

Tänään kun olivat ottaneet hevoset sisään, oli pikku-Viku taas alkanut ähinänsä ja päässyt sitten iltakauroja syövän ponin selkään halimaan. Isoveli (6 vee) Oli sitten päättänyt haluta myös selkään ja ihmispojat siellä sitten olivat vuorotellen istuskelleet. Muumiponi on ollut onnellinen kun on seuraa ja saa samalla rauhassa syödä. Poni rakastaa kaikkea näpertelyä ja touhuamista ja varsasta asti on tottunut siihen, että ihmisillä on välillä omituisia päähänpistoja, mutta ei niistä kannata stressiä ottaa...
Ilmiselvä muumiponi

Nyt on lumi maassa täälläkin. Pari senttiä taitaa olla ja ilma pari astetta pakkasella.
Hevoset saivat tänään hokkikengät ja tilsakumit, aamupäivällä kikkailivat kentällä korkkareissa, mutta kenttä oli pienen lumen alla pinnasta sula, joten yllättävän vähän siellä luisteltiin.

Herkku sai uudet talvirenkaat eteen, nyt kelpaa ajella :D

Vanha auto vaihtui uudempaan herkkuun. Merkki ja malli säilyi samana, mutta vuosimalli ja väri vaihtui.
Ilkeääkö tuollaisella enää töihin ajaa, ajattelevat vielä, että on lomittajilla liian hyvät palkat.
Tosin autohan ei ole minun, Ari sen osti. Minä vaan ajan sillä... ;)

( Mies tuolla takana on kukalie... Kuvattu kaupan parkkipaikalla 5 min oston jälkeen )

Toissapäivänä hevoset purkivat paineitaan kentällä ja yhteisen "täyttä-laukkaa-kurvissa-ja-pierupukki-sivulle"-session jälkeen poni astui etukenkänsä kannalle ja jäi kiinni. Oikean etupolven kautta katolleen ja ympäri, että hiekka roiskui. Onneksi saatiin aikaiseksi vain solmuun vääntynyt kenkä ja umpihiekkainen pöllämystynyt poni.

Eilinen meni pienessä hässäkässä, auto päätti hukata starttinsa (jossa ollutkin pientä viivettä) ja onneksi sain lainata tilavaa perheautoa, millä kävin iltanavetan hoitamassa. Nyt ollaan sitten ilman autoa. Ahdistava olo :(

Tämä päivä meni luennolla (raskasta, ah, niin raskasta).

Olo on ihan orpo autotonna ja kyyditönnä. Ihan kuin olisi kännykän kotiin jättänyt ja korpeen eksynyt. Kerrankin saisi hyvällä syyllä viettää kotipäivää, kun on onneksi vapaatakin, mutta koko ajan vain polttelee, että pitäisi mennä ja kulkea ja lähteä...
Kaikkeen sitä ihminen addiktoituu.