Elämäni ensimmäistä kertaa leivoin jotakin varmasti gluteenitonta, ja se onnistui! Voinen kehuskella omaa porkkanaleipäreseptiäni, sillä piti pistää toinen leivistä pakkaseen, etten syö sitäkin heti. Se on äitille.
Vielä kun siivota jaksaisin (viitsisin), elämä olisi vielä hitusen loistokkaampaa.
Tulipahan tanssittua ja panssarivaunuiltua monituhatpäisen yleisön edessä. Oli parasta. Saunapuisto oli kans kiva, eikä ollu ollenkaan hullumpaa kantaa Suomen lippua paraatin kärjessä. Marski lämmitti myös mieltä. Kyllä se niin on, että Minarit vaan on. :D
Huomenna, jos Jumala suo, alkaa neiti Ali-Löytyn uusi ja parempi elämä. Tuota uutta elämää on lykätty eteenpäin jo riittävästi, huomenna on aika astua siihen ja nauttia sen tuomista iloista unohtamatta kuitenkaan sen mukanaan tuomaa suurta vastuuta.
Ja joo joo, seuraavasta palkasta sit laitan säästöönkin.