aika siistii, vau.
oltii kauneimmissa joululauluissa imatrankosken kirkossa, toiseks ekassa penkkirivissä. viimesenä nuorten kuoro ja yhtye soitti mukaansatempaavan biisin. kansa taputti tahtia. sanoin elinalle, että tekis mieli nousta seisomaan, mutten viitti yksin seisoo.. sano, että jos mie ni hääkii. no sit myö noustiin. pappi huomas sen, nous myös ja nostatti käsimerkillä koko porukan ylös. joku täti miun takana totes toiselle, että 'ei kainyt kirkossa..!', mutta nous silti ylös. hehe.
eipä tarttenu yksin seisoa:D
vissii paras kjl-kokemus ikinä, tunnelma oli katossa; niin liikutus ja kyyneleet ku riemu ja ylistys.