IRC-Galleria

on kiire aina vaan!

on kiire (!) ja kuuma ja väärä asustus ja naiselliset. Ihanan lämmin päivä, liian lämmin päivä sisällä istuttavaksi. Liian aurinkoinen päivä tuhlattavaksi tunkkaisessa toimistohuoneessa, jossa ilma ei kierrä sen enempää kuin tukkeutunut ruoansulatus. Sain ajan vatsalaukuntähystykseen. Jee jee ens kuun puolivälissä. Ei huvita olla kirjaimellinen. Huvittaa nököttää nurmikolla Ressu-pyyhkeen päällä ihan niin kuin kurttuinen kuusikymppinen nökötti äsken tienvarren rivitalopihamaalla naama keltaiseen seinään päin. Himputti ku

ei jaksa. Ei jaksa keskittyä kirjoittamaan.

-Suuse-

Päätoimittaja pyysi tänään palaamaan syyskuussa kahdeksi viikoksi. Minulle selvisi, että sairaslomapalkat maksetaan takautuvasti palkkakuitin jälkeen jonkin verran tavallista kuukausinauhaa myöhemmin. Odottelen kutsua tähystykseen. Tänään minä olen kirjoittanut kolme juttua kolmessa tunnissa. Juttu per tunti ja niin päin pois. Iltapäivällä unettaa. Pitäisi hidastaa tahtia vähäsen.

Kurkku kuivaa auringossa. Monenlaiset kurkut kuivavat auringossa. Ihmiskurkut ja vihreät kurkut ja suolakurkut ja herkkukurkut, ihan mitkä vain. Tekisi mieli lähteä shoppailemaan. Tekisi mieli syödä pitsaa. Eilen illalla minun teki niin mieli jotakin rasvaista ja suolaista makeaa, jotakin roskaa ihan mitä vain, että olin liian lähellä sulattaa pakasteesta kanelipullan, sivellä sen voilla ja ripotella siihen sokeria ja suolaa joukkoon. Sen sijaan minä kaivoin kaapista ruisleipäpussin ja sivelin siihen sulatejuustoa. Kiskoin jäävuorisalaattikerästä salaatinlehden ja länttäsin sen juuston päälle. Suunnistin jääkaapista kalkkunaleikepaketin. Ruokavaliota ei voi muuttaa ennen kuin testin on tehty ja tulokset ovat tulleet, koska jos ruokavalion muuttaa ennen testejä, testeissä tuskin näkyy yhtään minkäänlaista ongelmaa. Joten minä vedän ruisleipää ja kaikenlaista leipää ja maitoa ja juustoa ja jogurttia ja raksuja ja voin aika tavalla pahoin. Eikä lääkristä kukaan ole soittanut tähystysaikaa. Postipoika on myöhässä. Postipoika on myöhässä aina silloin, kun sitä oikeasti tajuaa kaipaamaan.

Kohta minä lähden ruokatunnille. Pitäisi tankata auto. Päivystysviikko on aina pidempi kuin kaikki muut.

Älä ole enää kipeä, kulta.

-Suuse-

Halvat viinirypäleet ovat 90 prosenttisella mahdollisuudella katkeria jostakin. Vatsa on ollut sekaisin koko päivän. Puhelinaika lääkärin kanssa jutusteluun jäi uupumaan, ja hoitsu langanpäässä virkkoi, että kannattaa soitella loppuviikosta uudelleen. Minä en tiedä kenelle se oli käärmeissään.

Tänään minä olen syönyt katkeria viinirypäleitä. Juuri meni viidestoista. Jäh. Pistää ihmettelemään rypälerakkaita, vaikka toki ne toisinaan maistuvat myös makeilta ja raikkailta. Pikaisella ruokatunnilla ostin kaupasta jogurttimuropakkauksen, istuuduin kuskinpaikalle ja kaivoin laatikosta kaikki kuorrutetut yksilöt, jotka siinä ajassa ehdin kahmimaan. Minulla ei ole mitään järjenjuoksua vastaan, mutta jo viikon minä olen esittänyt tyhmää ajatellen, että en ole huomaavinani syöväni maitotuotteita ja viljaa päivästä päivään siitä huolimatta, että niskassani majailee varjo jomman kumman taudin olemassaolosta pitkällisten ikävien vatsakipujeni ja mahalaukun toimintaongelmien aiheuttajana. Pikkusiskon poikakaveri sanoi, että on kiva esittää tyhmempää kuin oikeasti on. Työpaikalla on pieni vesivahinko. Perjantaina viikon muhimisen jälkeen sen huomasi siivoaja. Työmiehiä ei ole näkynyt vieläkään.

Eilisiltana rakkaan kanssa puhuttiin ikkunaverhoista ja matoista. Minulle on uutuudenkankeutta tottua puhumaan me-muodossa, ei sillä, että yrittäisin olla tyranni, vaan sillä, että minä yksinkertaisesti en koskaan ole tottunut olemaan tasavertainen olento parisuhteessa. Sohvaväri ei ole ongelma, enkä minä kyllä näe ongelmaa missään muussakaan. On hulvattoman hauskaa ja kuitenkin yllättävää kuulla sinun sanovan, että "me valitaan" tai "meidän oma" tai "me maksetaan puoliksi" tai "Me ei tykätä tästä" tai "me ajatellaan näin". On niin hyvä olla. On sellainen olo, että vihdoinkin tietää, missä koti on.

Viime yönä hiljaisessa talossa minä sanoin, että tämä mitä meillä on, minä en tahdo sen ikinä päättyvän. Sinä olet parasta maailmassa. Sen tajuttuani sinä sanoit: "Jos se musta riippuu, tämä ei ikinä päätykään."

Sä tuot hymyn mun huulille.

-Suuse-

Väsyttää. Koko viikko on kulunut huonoilla yöunilla, viime yönä heräsin kolmannen kerran tällä viikolla puoli viisi aamuyöstä siitä huolimatta, että sinä nukuit minun vieressäni ja normaalisti näennäisesti saat minut aina rauhoittumaan. Juuri nyt tuntuu, että minä en jaksa nukahtamatta iltapäivään saakka. Siitä huolimatta minä jo tänään olen kolmessa tunnissa kirjoittanut valmiiksi kolme lehtijuttua, joista yksikään ei ollut lyhimmästä päästä. Vastausta siihen ihmeeseen minä en ole vielä keksinyt.

Elopaino 45 kg. Odottelen pääsyä vatsalaukun tähystykseen ja verikoetuloksien tyhjentäviä vastauksia tai ainakin sitä, että niistä viimein löytyisi jotakin tyhjentävää. Onneksi on tulossa viikonloppu. Minä en tahdo tehdä päiväunista pinttynyttä päivärutiinia, mutta iltapäivisin kello neljä tuntuu, että ilta ei ole tule muuten milloinkaan. Kahdeltatoista nukkuisi päikkäreistä huolimatta kuin tukki, mutta aamuyöstä jokin herättää minut lähes poikkeuksetta kuitenkin. Katselepa siinä sitten kattopalkkeja aamu seitsemään.

Kohta minä hinaudun ruokatunnille. Pakko ilmaista taas: rakastan.

-Suuse-

Aamuaurinko. He kulkevat shortsit jaloissaan, ja vaikka tuulee, tuuli ei haittaa, sillä siitä huolimatta ei ole sadetta ollenkaan. Yksi toimituksen porukasta lähti kotiin vatsakivun vuoksi. Maanantaina minä olin sairaslomalla päivän samasta syystä, ja eilen minä istuin lääkärin vastaanotolla ja kuuntelin. Tehdään vatsalaukun tähystys ja otetaan verikokeet. Mietitään vaihtoehtoja, sillä kahdenkymmenen vuoden ajoittainen vatsakipu ja toimimattomuus voi olla syytä keliakiasta tai laktoosi-intoleranssista tai sitten vatsalaukun suulla on tukos, joka ei siirrä sulanutta ruokaa kiirastulessa eteenpäin. Tänään minun mahani puhuu kummallisia. Eilinen ilta käänsi sateisen sairauden synkistämän päivän iloksi, kun illalla elämä heitti tielle uuden vivahteen. Tänään minä juon kahvia. Yksi ystävä täyttää huomenna vuosia saman verran kuin minä toukokuussa pari kuukautta aiemmin.

-Suuse-

Suklaakakun kuorrutetta ei ole saada halki moottorisahallakaan. Ei kerta kaikkiaan yhtäkään ajatusta päässä tai ei ainakaan ainuttakaan mainitsemisenarvoista; minä kaipaan Vaasan Onkilahdenrantaa kaikkine kovaäänisine sorsineen. Tämä viikonloppu on ollut maleksimista. Karkinsyömistä ja istumista. Leffankatsomista ja syömistä. Nukkumista. Nukkumista. Kiinteistövälittäjät eivät sivuillaan milloinkaan kerro asunnosta mitään oikeasti todella tärkeää.

Siivosin yhden huoneen. Maito on loppu, ja joku muu lähti kauppaan minun puolesta, koska minä eilen siellä jo lorvailin. Satoi kaatamalla usean tunnin välimatkalla. Perjantaina Vaasassa paistoi aurinko, ja tänään täällä on pilvistä, ja huomenna täytyy palata töihin taas. Päivystysvapaan jälkeen maanantai ei pääse vauhtiin. Keskiviikko vasta. Hidasta sytytystä. Ruansulatus on töistä kaikkein vaativin.

-Suuse-

Huomenna alkaa onneksi loppuviikon päivystysvapaat, sillä minun pääni tippuu kohta niskanikamista irti. Oltiin eilen leffassa kavereiden kanssa ja paineltiin sen jälkeen nelistään kaksi pariskuntaa syömään kiinalaiseen. Syömisestä tulee huono omatunto, ei siksi, että olisin ylipainoinen, vaan siksi, että vatsa ei sulata sitä kuitenkaan. Minun vatsani on nimittäin lakannut toimimasta jo kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Silloin tällöin se pelittää hetken vain todistaakseensa yhä olevansa paikoillaan.

Joku on piilottanut puntarin. Suurimman osan ajasta minä olen sinut peilikuvan kanssa, mutta ahtaina päivinä oman vartalon tuijottaminen ei tee elämästä yhtään helpompaa. Tänä aamuna minä suutelin sinun otsaasi ja kuiskasin sinulle, että rakastan. Sinä mumisit ja suutelit minua, ja minä ajattelin, että ei ole parempaa paikkaa herätä aamuisin kuin sinun vierestäsi, eikä ole parempaa paikkaa kertoa itsestään kuin sinun sylissäsi, sillä sinä otat vastaan kaiken sen. Etkä sinä pelkästään kuuntele ja katso silmiin, silitä hiuksia ja elä myötä, sinä neuvot ja lohdutat, sinä olet siinä. Sinulle minä tahdon olla juuri sellainen. Apu, tuki, hellyys, rakkaus ja vastapaino. Minä haluan elää sinun kanssasi elämän.

Karkkilakon tiimoilta on menossa kolmas päivä. Tänään ei ole paha ollenkaan. Kiitos siitä, että olet olemassa juuri minulle, vastapainoni.

-Suuse-

tekee mieli karkkia?

Pikkusiskon kanssa aloitettiin taas karkkilakko sunnuntai-iltana. Tämä on nyt toinen päivä, ja mun pikkusormessa on varvassormus, ja musta tuntuu, että mä kärsin ja repeilen. Eilen karkkihimo tukahtui jäätelöllä. Tänään pitää saada jotakin paljon vahvempaa.

Päiväkirjan kirjoittaminen työaikana on ajan tappamista. Jos sattuisi jotakin kiihdyttävää, tämä työpäivä voisi olla pulkassa ennen kuin ehtisin edes nielaisemaan. Päiväkirjan kirjoittaminen on itsensä huijaamista. Päiväkirjan kirjoittaminen on tekemisenpuutetta ja ilmaisemisentarvetta varsinkin silloin, kun sitä pitää kirjoittaa internetsivustoon. Ajattele joskus. Toisaalta ei täällä kukaan mitään pieraisemisenarkaa tuskin kerrokaan.

Nyt on pakko painua saniteettitiloloihin. Ja neste kiertää taas.

Suklaata. Kermavaahtoa. Ihan mitä vain.

-Suuse-

Tänään ei ajatus kulje tai ajatus kulkee jossain ihan muualla kuin siellä missä sen tulisi kulkea. Huomisiltapäiväksi pitäisi saada kaksi juttua plakkariin. Eilinen aamu veti kiireessä minusta kaikki mehut, ja tänään minä olen vain norkoillut aamupalaverissa ja viettänyt kaksikymmentä minuuttia sakkoaikaa aamun kahvitauolla. Me halutaan rivari. Puhuttiin siitä ruokatunnilla lautasen ääressä, jonka sinä tarjosit. Nyt minä en enää jaksaisi odottaa näkeväni sinua taas.

-Suuse-