IRC-Galleria

kuulitko tänää kun pyydettiin sulta yhtä juttua?
itseasiassa, .. muutamaakin asiaa.
ne olis aika tärkeitä mulle.
se että saatais asiat selvittyä niiden rakkaiden kanssa ...
koska miä todella välitän, kaikesta huolimatta.

oon ehkä liian epäitsekäs?

kiitti hei et saatiin mennä sinne teatteriin!
oli aika kivaa olla siellä tiinan, tiinan, timon, paulan, päivin, annin, henriikan, katjan, jarnon, riston, jutan, even, minnan, outin, petran ja saaran kanssa. olis ollu kivaa jos merjakin olis ollu siellä.

voisitsiä auttaa vähän? koska en tiedä mitä ihmiset haluaa minusta. tykkääkö ne minusta sen takia että oon mitä oon, sen takia että niiden on pakko vai sentakia että .. no, entiä. koska minuu pelottaa.

eihän se nyt voinut olla vaan siinä?

kiitti kans siitä et uskalsin ehkä viimeinki avata oven ja astua kynnyksen yli.

kiitos kun viimeinkin uskalsin sen sanoa.

poets of the fall/don't mess with me.

tänää tajusin miten paljo susta välitän.

Sinäkin olit toisaalta vain ihminen.

kaksi kynttilää,
yhdessä ja erikseen,
kaukana toisistaan.
valo leviää ja lämmittää,
poistaa pimeän minun edestäni.
mutta silti, kuitenkin,
vain yksi kysymys:
miksi.?

. yritin ettiä tästä niitä sanoja ja sekunteja jotka tuntu tärkeimmiltä,
sitä lempikohtaa mikä kaikissa biiseissä on . en löytäny .

se on tää kaikki.

kirkossa oli rukous
ja putoaminen.

nytkö se ei oo enää mun käsissä?
. niin. ei se oo koskaan ollukkaan.
tältäkö tuntuu luovuttaa.?

np. green day/boulevard of broken dreams.

kuka sen sais laulaa ja kelle?
molemmat.
kumpikin kummallekkin.

. ehkä laulaisin itelleni kuitenkin .

. voinko suoraan myöntää että kaipaan jotain suurempaa,
ilman että sen jälkeen ihmiset kattovat mua kun jotain hullua?
. enkö saisi suoraan sanoa että ikävöin Jumalaa,
vaikka tiedän että Hän kulkee vierellä kokoajan?
. miksi sitä pitää peittää, miksen uskalla puhua ääneen,
edes niille tärkeimmille ihmisille?

. häpeänkö minä, olenko tekopyhä?
. en minä sitä peitä, uskoa,..
en kirkossa, en koulussa, en sinun seurassassi ..
mutta jollain tavalla kuitenkin yritän katsoa ohi rististä.

. ehkä omat silmäni on vielä sokeat
armolle ja rakkaudelle,
anteeksiannolle ja toivolle?
. koska näen vain synnin
mitä teen itseäni ja muita kohtaan ja samalla Jumalaa kohtaan!
en uskalla antaa itselleni anteeksi vaikka jokin minua paljon suurempi sen tekee.

eilen multa kysyttiin, "usko on varmaan vahvistunut näiden kuukausien aikana?" .
onhan se, . nyt se on vaan kateissa taas.
sitten sanottiin, "tää ei ole mun puhetta mutta Jumalan rakkaus koskettaa sinua suuremmin tänä vuonna. .." .. niinkö? koska? miksei nyt? .. en jaksa yksin, en tän heikon olon kanssa, .. ei muut jaksa enää, ..eivät tahdo ahdistua enempää. ja minä tiedän sen! ja se tekee kipeää.

en halua menettää ketään, en nyt.

mutta. .

helppo on tehdä väärin ja ahdistaa toista,
ikävöidä ja toivoa parempaa ...
tahtomattaankin.
vaan koska itsellä on paha olla, ...
tuntuu itsekkäältä.

minä yritän parhaani,
ja toivon että se riittää.
mut oonko ansainnu sen?

vaikea uskoa että kaikki annetaan anteeksi
kun ite ei voi katsoa itteään peiliin itkemättä
mietin joskus,
"älä katso itseäsi silmiin,
ennenkuin tiedät olevasi varmasti sokea."
. ja kuka meistä haluis sokea olla ...

uudestaan ja uudestaan mun korviin kaikuu sanoja
joita en ymmärrä .. "mon ame se repose" .
ne laulaa Jumalasta, sen tiedän.
onko tätä helpompi kuunnella kun en tiedä mitä se tarkoittaa?

paleltaa ja tuntuu kummalta,
siellä sinäkin jossain olet, mahdollisimman kaukana minusta,
.. tietoisesti. olen pahoillani.

the rain/kiitos.
the rain/anteeksi.

ei kukaan muu oo huutanu mulle tien toiselta puolelta
sillä tavalla niinku sinä huusit
ja siinä hetkessä tuntu ehkä uskomattomalta
anna anteeksi jos sinua ahdistan
ja tietämättäni lyön nurkkaan
et sinä sinne kuulu.
ehkä minä pelkään asioita joita ei edes ole
eikä tarvitsisi pelätä?
en minä vaatia voisi yhtään enenmpää
kun voit antaa
enkä ole koskaan vaatinutkaan,
ainakin toivon niin.