IRC-Galleria

mese muuttuu

saa kysyä

näkyy henkkohtviestijutussa myöskin

mie oon koko päivän kattonu l-koodia ja ommellu hupparia. jee. :> jos tuosta rievusta tulis käyttökelponen vielä niin sit oon ilonen.

ja onnellisen tietämättömänä muusta maailmasta, kuulemma tänään 11 henkeä kuollut
koulussa aseen kautta.. jälleen. otan osaa.

Rikos: raiskaus
Uhri: 15v. tyttö
Tekijä: 54v. poliisimies
Rangaistus: 2,5 vuotta vankeutta ja 8000 €:n vahingonkorvaukset

Poliisi ollut virasta pidätettynä tutkinnan ajan.

--

Rikos: törkeä tuhotyö (tuomiokirkon tuhopoltto)
Tekijä: 18v. mies
Rangaistus: 6,5 vuotta vankeutta

-

On tämä Suomi sitten hieno maa. Edelleen, kirkon polttajan vankeustuomiot ovat helposti kolminkertaisia raiskaukseen verrattuna. Poliisia ei ole irtisanottu, vain pidätetty virasta. Kuka näitä rangaistuksia oikein jakaa, järki käteen jo.

Artikkeli, josta luin tuomiokirkon poltosta, mainitsi kirkon palon olleen vaarallinen kaupunkilaisille, sillä palavia katon osia lensi jopa satojen metrien päähän. Kuitenkaan, kukaan ei vahingoiuttunut. Tekijällä on elämä edessään ja hänet passititetaan yli kuudeksi vuodeksi vankilaan, aivan kuin olisi pahemman luokan murhaaja. Kuuden vankilavuoden jälkeen on hyvin vaikeaa saada enää elämästä kiinni, varsinkaan, kun sinne joutuu noin nuorella iällä.

Raiskaus taas vaikuttaa suuresti nuoren henkiseen kehitykseen. Nuori tyttö voi helposti syyttää itseään tapahtuneesta ja kärsiä traumoista ihan oikeasti hyvinkin pitkään. Murrosikäinen on muutenkin herkässä vaiheessa ja rakentaa omaa minäkuvaansa, joka luo pohjan psyykkisesti terveelle tulevaisuudelle. Viisikymppisen miehen raiskaus ei varmasti auta mielenterveyden säilymisessä. Ja mitä tämä poliisisetä saa tuomiokseen? 2,5 vuotta vankeutta. Mies, joka on parhaat päivänsä nähnyt jo aikaa sitten saa tuomiota nuoren ihmisen elämän rikkomisesta vain kaksi ja puoli vuotta.

Suomi, tämä meidän oma hyvinvointivaltiomme... Eikö nuorissa pitäisi olla tulevaisuus? Nuoret ovat ne, jotka tulevaisuudessa elättävät vanhemmat, varsinkin eläkepommin aikaan. Ja mitä Suomi heille tekee? Suomi passittaa vankilaan nuoren, joka ei ole aiheuttanut muuta kuin taloudellista tuhoa ja Suomi vähät välittää raiskatusta tytöstä, päästää vain raiskaajan pikkutuomiolla menemään.
Suomi ajaa itseään hautaan.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/08/686527

He halusivat antaa kansalle oikean kuvan antamalla väärän kuvan. :)

opiskelua jäljellä 2 vuotta
töitä edessä 50 vuotta

ihmissuhdesotkuja, -onnistumisia, lemmikkejä, ehkä lapsia, ystäviä, kavereita, tuttuja ja tuntemattomia
vuokria, puhelinlaskuja, vesi- ja sähkölaskuja, nettimaksuja, autoveroja
ajatuksia: unohdettavia ja kauan muistettavia, typeriä, viisaita, kummallisia
muuttuvia mielipiteitä
uusia asuntoja, matkoja, skotlanti
kaljaa, siideriä, punaviiniä, koskenkorvaa ja konjakkia
pilalle menneitä ruokia, suuria makunautintoja
paperille piirrettyjä sanoja, kuvia, ajatuksia, värejä, ahdistuksia, iloja ja suruja



elämää takana?

9 vuotta peruskoulua
1 lukiovuosi
1 ammattikouluvuosi
monia tarha- ja hoitopaikkavuosia
6 vuotta tanssikoulua

nähtyjä taikatemppuja, suolaasuolaa enemmänsuolaa
rikottu teltta
syötyä vessapaperia
ensimmäinen musta kahvi
leikattuja hiuksia
kummallisia sukulaisia
kahdet hautajaiset, monet häät, kummeus
tupakkaa, kahvia, pilalle mennyttä maitoa
ensimmäinen poikaystävä, peruskoulun päättärit, ensimmäinen tyttökokemus, humalassa "tappelu"
kymmeniä limudiscoja
päättömiä ihastumisia ja rakkaudentunnustuksia
karaoke
...


älä kysy

onko siinä muka jotakin hienoa, että on jo pienestä asti välillä tuntenut, kuinka sielu irrottautuu ruumiista, lähtee jonnekkin kauemmas, näkee vain sen pienen kaapin silmien edessä ja miettii "tässäkö tämä elämä on? tämäkö on kaikki, jota varten olen?"
kun kerroin sinulle näitä ajatuksiani, muistan, kuinka katsoit minua jotenkin ylöspäin ja ajattelit, että tuossapa on filosofinen ihminen, hieno ihminen, hän tietää jotain enemmän, kuin monet muut. sinä pidit sitä hienona, että jo niinkin pienenä, vasta elämään astuneena, pystyin ajattelemaan niin. onko se todella hienoa, että pidin elämää kummallisena ja merkityksettömänä jo muutaman vuoden iässä?
noina hetkinä, kun sieluni väkisin irroittautuu ruumiista, tunnen olevani kauempana. en ole läsnä. en pysty käsittämään asioita tavalliseen tapaan ja kaikki mitä tapahtuu, tuntuu epätodelliselta. "tämäkö on elämä?". suuri kysymys. minä vain istun ja kirjoitan. tätäkö on elämä? missä se suuri merkitys tälle on?

huii sie teit miusta onnellisen ^^ mie poksahan, on niin hurjan hyvä olla ^^