keksin ihan kaiken päästäni, luulin että lopussa jää vain AAAAAAAA mutta olin väärässä, sen jälkeen tulee OOOOOOOO, sitten IIIIII mutta kaiken lopettaa Y joka on sopiva muotonsa puolesta vastakkainasetteluun sillä kun ei ole mitään on enää vain mahdollisuus olla jompikumpi. ikuisuudesta tyhjyyteen, kuolen ojassa. läpi hauskuuden, logiikan, hulluuden ja tiedon käyn loppua kohti. sen jälkeen kestää päiviä saada itsestäni selvää, tarinaa muokkaamatta todellisuuteen sopivaksi. lopun jälkeen jää vain punainen ja five minute man, sitten harmaa. kauan siitä edes on kun aloin kuolla? onko lopussa sittenkin ikuinen tuska? tyhjyys ja tuska vuorottelevat...pääsisimpä piinasta jo, olenhan kuolemassa mutta kauan siinä menee? alkaako kaikki alusta? nyt värit purkautuvat vuorotellen olemattomiksi ja minun tulee tietää yhden partikkelin ikuinen matka, se on pitkä, voi hyvä jumala se on pitkä. nyt menen perässä, imeydyn spiraaliksi ja hajoan fraktaaleiksi...aika menee takaperin ja olevaisuus imeytyy tyjhyyteen...pystyn liikkumaan? hetkinen...
mitä vittua mä makaan tääl jorpakos?