Eilen illalla suurella tohinalla pakkasin autoon koiran ja fillarin. Ajelin sopivalle hiekkatielle ja aloin irroittamaan fillaria autosta. Joopa joo eipä tullut sitä spingerin vartta mukaan, no eipä siinä mitään meneehän tua koira pelkällä hihnalla ja valjaillakin. Fillaroin suht sujuvasti tien loppuun ja käännyin. Annoin koiralle luvan lähteä ja sitten mentiinkin taas hurjaa vauhtia. Vauhti kumminkin vaan kiihtyi ja huusin koiralle pysähtymiskäskyä. Eihän se mitään pysähtyny mut mä olin jo painanut jarrun pohjaan ja lensin sitten tangon yli naama edellä maahan. Hetken siinä näin tähtiä ja kun hiukan toinnuin yritin ylös. Ylöspäästyäni pitikin sitten heti istahtaa kun alkoi pyörryttämään. Koiran mielestä meillä oli joku kiva leikki menossa kun haukkui siinä mun naaman edessä hampaat irvessä. Käskin sen maahan. Kokoilin siinä itseäni jonkun aikaan ja takaisin pyörän selkään. Naamaan, käsiin, kyynärpäihin, ja polviin pieniä ruhjeita ympäriinsä. Ei taijeta enää uudestaan kokeilla tuota juoksutustyyliä ;)
Tänää kävin seurailemassa suojelukisoja ja vain 4koirakkoa oli selvinnyt pellolta kentälle asti, ei kyllä tietoa montako koirakkoa jäljellä oli ollut.