IRC-Galleria

Taas sä oot menossa, sä elät pelossa.
Avaat oven rappuun, ja liekki lepattaa vedossa,
suljet oven ja se kynttilä sammuu.
Kenet mun pitäs ampuu, ettei oltais enää erossa.
Tiedän kyl kenet, sen yhen kenen luokse sä meet,
mut senku menet, sillehän sä valehtelet.
Mun seurassa voit tehä aidosti ne eleet,
jotka paljastais valheet, ku huokaset kuulen sen äänest.
Me tarvittais breikki tästä rumbasta,
haluun olla sun kanssa avoimesti, kulta.
Tääl mun yksiössä on tylsää ja niin tunkkasta,
käydään vaik Tukholmassa kohentamas tulta.
Se vois ainaki ensiavuks auttaa,
kuunnellaan se biisi "Kuka vois kellot seisauttaa".
Se on paskaa, mä tiedän,
mut ei mitään verrattuna siihen paskaan mitä mä siedän.

Me toimitaan vain niin järjen vastasesti.
Sano rehellisesti,
miten paljo se esti sua lähtemäst mun mukaa,
et sul on jo joku, kerro se.
Kerro miten voin luottaa ettei mua satu nextii?
Joo mä tajuun, tää on niin vitun eri tilanne,
mut oli teijänkin tilanne varmasti ennen eri.
Ennen sitä kun se juttu meni pilalle,
mitä kaikkee sä sanoit sille, mieti ajas takaperin.
"Mä en petä koskaan" samat sadut.
Miten sä voit todistaa et sä kasvat ja kadut?
Miten sä voit olettaa et tää on jotenkin ainukertasta,
mitä jos bongaat huomen prinsessan kadult?

Anteeks, mä puran tän kaiken suhu,
en kelaa mitä puhun, sun ei pitäs luottaa muhun.
Mun syytä tää on kaikki, ei vaan puolet.
Vittu et osaa olla itsekäs ihmisen luonne.
En tiedä mitä haluun, mut otan sen silti,
mä en välitä muista, vaikka näät silmissäni kiltin.
Ei se historia opeta, niin kauan,
ku mua itteeni ei satu, mä en lopeta.