IRC-Galleria

miten mä voisin enää uskoa onnelliseen suhteeseen ?
just ku pääs eroo siitä ajatuksesta ja pysty unohtamaa ni se antaa taas kuulua itestään.
en haluu enää niitä tunteita takas. enkä haluu enää muistaa.
eiköhän tuo mun aukirepiminen ala jo riittää.
en jaksa uskoa.. anteeksi.

ehkä enemmänki sen takia et pääsisin eroon susta.
joten jooko, kiltti, menisit pois mun elämästä ?

Zemmifobia: suuren myyrän pelko (The great mole rat)

Walloonfobia: belgiassa asuvien ranskalaisten ihmisten pelko

--
... niin sen täytyy olla :o


...mietin kanssa sitä Pteronofobiaa (=pelko että höyhenet kutittavat)
mut se kuulosti jo vähä liika.. hullulta :o

jättäsit vaa mut rauhaa, poistuisit mun elämästä iha suosiolla.

jokaiselle on olemassa oma mökkylä/nöppönen.
saanen kävellä ohi oman mökkyläni ?

melkeen koko elämäni olen käyttänyt ikävöimiseen, vain pieniä muistoja lapsuudesta.
12 vuotta on pitkä aika heittää hukkaan, ihan liika pitkä aika ikävöimiseen.
tästä voisi päätellä ettei rakastaminen ehkä kannatakaan ?
koska joka kerta kun menettää jonku rakkaan nii alkaa pakostaki ikävöimään sitä.... :F aika paska homma.
mut kuitenki joku on sanonu et rakkaus on sen arvosta... kaiken sen kivun ja ikävän ja tyhjään kulutetun ajan arvosta. onko näin ? ja miksen mä oo vieläkään kokenut sellasta "rakkautta" mikä olis oikeesti sen arvosta ?
-ei, valehtelin, oon kuitenkin. helsinki-vantaan ja lapsuuden<3

huohh. mutta mitäpä mä tässä valitan.
arvotonta ja tyhjää paskanjauhantaa.
-sanat sulaa omaan mitättömyyteensä.
olis ehkä parempi joskus vaan yrittää olla hiljaa, tai ees pitää sormet erossa näppiksistä...

mutta... tulipa sitten purettua.

en tiiä. mut nyt sattuu.
en jaksais enää herätä seuraavaan aamuun peläten mitä tapahtuu,
enkä jaksais enää
miettiä koulun jälkee että mihin menee ku kuitenki päädyn himaa nukkumaa.
en jaksas enää selitellä ihmisille miks en hymyile niinku enne
ja miks en aina oo mukana kaikessa, tai en missää oikeestaa nykyää...
en jaksa kuunnella valitusta joka vitun asiasta..
enkä tosiaankaan jaksa huolehtia miten jatkossa.

ei vaan jaksa. so fuck off.

niin, enkä jaksa enää eteenpäin. en yksin.

mun sydän jäi jonnekin kauas; menneisyyteen. ja sitä on pitkä matka lähteä noutamaan..
entä jos eksyn matkalla ?
jälleen kerran, vieläkin, niiden tuhansien kertojen jälkeen..

myönnän et oon tehny paljon virheitä, mut ei niitä voi enää korjata, anteeks, en voi kääntää kelloo taakse.

eikä ne virheet merkkaa loppujenlopuks mitää, koska kuitenki ootan aina vaa sua mun luokse.
ja vaikka tiedänki etten tuu sua saamaan nii silti ootan et pääsen lähelle, ees näköetäisyydelle.

ihan liikaa esteitä

huohh. jospa se siitä....

Ryhdy sanoista tekoihin ja toteuta suunnitelmasi, vaikka se tuntuisikin korkealentoiselta. Sinulla on menestyksen resepti hallussasi.

---

päivän horoskooppimies ^-^