IRC-Galleria

Olin eilen kavereiden kanssa baarissa, enkä aamulla päässy duuniin, mutta syy ei ole siitä, että join liikaa, koska en ollu edes kännissä. Aamu väsytti vaan niin perkeleesti, ettei jaksanu lähtee. Mä aina vaan puhun ja puhun että miks porukka vetää viinaa, ja sitten itestäkin on tullu tällänen juoppo :(

Alotin duunin maanantaina, vielä on vähän hakemista ollu näinä kahtena päivänä, koska ei oikein tiedä mitä joutuu tekemään taikka saa tehdä. Säännöt on aikas alkeelliset. Olo on, kuin olis venäläisellä vankileirillä :) mutta eiköhän siihenkin totu.Elämä hymyilee taas pitkästä aikaa.. siihen on varmasti auttanut uudet ystävät joihin olen tämän vuoden puolella tutustunut, sekä tuo duuni, enään ei tarvitse valittaa tekemisen puutetta nyt sitä on ehkäpä liikaakin. Ei muuta kuin Huudetaan suomi lätkän olymppialaisten kulta otteluun, eikös näin?

Tere taas... mitähän tänne taas rustais?ainiin kavereilla on ens viikko hiihtolomaa, ja minä poika se menen duuniin. Kiva on taas päästä pitkästä aikaa tienaamaan, mutta yks pikku juttu on harjoiteltava, meinaan nuo aamu heräämiset. Ajattelin asian näin, että valvon sunnuntai maanantai välisen yön ja sit aamulla silmät ristissä duuniin,vaih onko kellään parempaa ideaa, jos on niin otan niitä mieluusti vastaan???!!!!

Tämä päivä oli taas pitkästä aikaa sellainen päivä, ettei vituttanu juuri ollenkaan.. mut nyt en sitten tiiä mitä tänne rustais, ku ei vitutakkaan yhtään niin ei voi sitäkään purkaa tähän...mut nyt tuli soitto ja eiku baariin, see you leter!

Kiitos teille kaikille kun olette olemassa, en tietäisi missä olisin ilman teitä.. Helmikuu on alkanu vitutuksella, toivon, että se loppuu iloisesti! Ja päivän myöhässä mutta kuitenkin HAUSKAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ, Olette aina lähellä sydäntäni :)

Mä en jaksa enää tätä vitun joka öistä masennusta, mua kyrpii niin moni asia, että tekis mieli tehä jotain ittelleni, koska muita en halua satuttaa ikinä, itselleni olen vihanen. Kaikki vitun asiat on rempallaan, että oikeesti kohta räjähtää. Mua hävettää olla minä haluaisin olla joku muu ihminen, tunnen itteni niin avuttomaksi, yritän auttaa kavereita parhaalla mahdollisella tavalla, mutta en usko,että olen oikeasti auttanut ketään. Mutta pakko on jaksaa!!

Mulla ei ole vieläkään mitään hajua missä oon perjantai lauantai välisenä yönä okein pörränny, mutta ei se mitään haittaa.Toivon etten ole tehnyt mitään tyhmää jota pitää katua jälkeen päin. Mä en tiedä mikä mulla on, tai mikä mua vaivaa. Mulla on oikeasti kaikki hyvin, mutta yöllä aina tulee kelattua pääkoppassa olevia asioita, joita on mun elämässä tapahtunu, ja jotenkin kaikki asiat on pahoja joita mieleen tulee.En taaskan ymmärrä, että mitä vittua mä valitan, mutta kahtotaan mitä ens viikonloppu tuo tullessaan tai pikemminkin mitä elämä tuo tullessaan...

Tere ystävät... Oikeasti en voi sanoin kuvailla, että miten hauskaa minulla on ollut viime aikoina viettää aikaa teidän kanssa. Toivottavasti tällaisia viikonloppuja tulee jatkossakin, ettei kukaan jää paitsi mistään hauskasta. Kello on taas kerran ties mitä ja tässä mää taas rustailen, mutta mulla on nyt pitkästä aikaa todella hyvä olla ja siitä iso kiitos on ystävieni :)Toivon ettei kukaan teistä jätä mua yksin, vaikka välillä tuntuisikin, että ei ton jätkän pärstää jaksa katella...

Nyt elämä on palaamassa raiteille, sain tänään kuulla, että pääsen duuniin ens viikon jälkeen. Tota mä oon jo odottanut pitkään ja hartaasti. Muuten elämä on vieläkin aikas sekasin, en tiedä mikä viime päivät on masentanu mua, elmän pitäisi hymyillä, mulla on kavereita ja sarkoidoosikin on jo taakse jäänyttä elämää.. Ehkä se on stressi joka masentaa. Olen miettiny faijjaa viimepäivinä aikas paljon ja sen myötä myötä omaa elämää, siitä olen todella ylpeä, että ystävät hyväksyvät mut just sellaisena kun olen ja kiitos, että jaksatte kattella mun pärstää. Olen todella iloinen että ystävät välittävät, vaikka välillä olenkin V:mäinen!! Ja huomenna radalle pitämään hauskaa hyvässä seurassa :)

Mitäs tänne taas rustais?Noh kaikki on suunnilleen ok, mutta pari asiaa harmittaa aivan suunnattomasti. Miksi kaikki asiat menee aina vaikeamman kautta, olen nyt valvonut pari yötä melkeinpä putkeen ja nukkunut sitten päivällä, kun melkein kaikki ystävät ovat duunissa taikka koulussa.. tällä hetkellä mulla on kaikki niin hyvin kun tässä tilanteessa vain voi olla... lapsuuden traumat on jälleen palanneet kiusaamaan mua. Onneksi mulla on paljon hyviä ystäviä, jotka tietääkseni välittävät musta, mutta eihän sitä koskaan tiedä jäänkö jällein kerran yksin, ei kavereita ei mitään, niin kuin lapsena asiat oli. Ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, siksi menenkin päivä kerrallaan etiä päin ja toivon parempaa huomista. Elämää ei sen enempää :)