IRC-Galleria

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen, se saatto vahinko olla eikä tapahdu uudelleen. Suru joskus käy, ja ikävää riittää: kantaa laineet laivatkin. Mistä mun pitäis ketäkin kittää?
- jossain on kai vastauskin.
Ostin kadun mieheltä polkupyörän, ja nyt joudun oikeuteen. joku toinen on aina edellä ottaa irti kaiken minkä saa, mulla ei oo mitä ottaa ei se pajloa haittaakaan.
tässä elämä on oma, kallis, kanteleton. joki joutavana laineellaan mua lastuna vie mukanaan ja Ensin vapisin aaltojen alla opn olemaan antautumalla. pohjallakaan ei yksinään olla alakulo seurana haikeuden

on se kamalaa kun on ihan sekasin ajatuksista, ei oikein tiedä miten olis. Kai tää kaikki on puhdasta jännitystä. Miks aina pitää miettiä muiden mielipiteitä, olis hyvä jos vaan vois antaa mennä ajttelematta mitä muut ajattelee, mutta saako siitä siipensä js ei olekkaan varma siitä mitä ajattelee?

Joo jaksais vielä painaa kolme päivää töissä sitten alkaa loma... sitten kaakin odotella pääsyä kreetalle ja sit taas odotetaan. Taitaa nykyään elämä olla yhtä odotusta, aina vaan jotain odotetaan. Mitäköhän elämä olis jos ei olis mitään odotettavaa? -stä ei saa varmaan koskaan tietää-

Näin se elämä heittelee ihmistä, ihan minne sattuu. nyt on vuos painettu duunii ja sit ei ole hajuakaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Otaako riskillä vai pelatako varmalla vai antaako kaiken mennä läskiks.... No ehkä kaikki mitä tulee tapahtumaan on kohtalon ivaa.

tälläinen pieni tyttö helposti häviää, jos tuuli tarttuu hiuksiin voi kauaksi lennähtää, tiedät mut, pidä musta kii älä päästä koskaan. tälläinen pieni tyttö helposti unohtuu, kun ei sanottua saakkaan älä mee ovi sulkeutuu, tiedän mut jo pidä kii älä päästä koskaan. pidä musta kii älä päästä koskaan. vihdoin suhun törmäsin, mä löysin sut kauan sua odotin sä löysit mut olet totta vihdoinkin kun olet siinä jääthän vielä vähän...pidä musta kii älä päästä koskaan.