IRC-Galleria

Kyllä nämä kelit saisi loppua. Lämpenis edes vähäksi aikaa... Vloppuna Turus/ Kaarinas oli vielä niin kesäistä verrattuna tänne, vaikka vettä tulikin siellä lauantai päivän taivaan täydeltä. Cisse kasvattaa jo talviturkkia, ja taitaa tulla ennätyskarva tähän mennenssä. Valakosenponin jalka näyttääpi hyvältä. Remmissähän se on keikkunu pari kuukautta ja sunnuntaina ukonryökäleet lähtivät kokeileen pyörälenkkiä. No arvata saattaa että Cissellä oli haluja mennä mut sitä sai toppuutella. Kävin viel lisäksi kuutamokävelyllä Moonan ja Cissen kans ja otettiin matkanvarrelta Cissen "haaremineito" Malla "hovineitosen" kanssa mukaan. (ja mehän emme mene ikinä koko tien levyisesti) ;) Samalla testasin uuden Back on Track -loimen...
Pitäs taas alkaa pakkaamaan tavaroita kasaan kun juuri sai ne purettua. Huomenna keula kohti Kiviniemeä ja vlopun ohjelma on aika tiivis taas. On bisneshommii, kavereita, koiria ja JD/GP finaalit sunnuntaina. Ja Luu on kova poika!!! Niin ja ihuna Dimmu tulee ilmesesti kasvattajan mukana pohjoiseen ja saan viettää aikaa pentusen kans... Aika pentutäytteinen viikko kun ekana Turus oli Lillin pennut ja sit viel Dimmu. Kyllähän meillä on taas kohta perheellä kokoa :)
Remu oppi viikko sit ryömiin ja se on joka paikassa remuamassa heti kun silmä välttää. Jätkä on jo iso, reilu seitenkuinen jässikkä. Ja niin kova pää, umpiluuta. Keneltähän ois senkin perinyt... Hienosti se käyttäytyy koirien kanssa. Dogit käy aina morjenstaan sitä esim ennekuin lähdemme lenkille. Automatkatkin menee todella hyvin keskenään. Jos poju ei nuku, syö tai päristele niin mielellään harrastaa Cissen korvien välin rapsuttelua... Tristan oli oikea kaveri Remulle. Yhdessä kellivät samalla sohvalla tai vierekkäin sängyllä tai lattialla. On aivan hirveä ikävä sitä kuonoa...

Rakas ystäväni,
en ikinä uskonut että yhteinen elämämme jäisi näin lyhyeksi.
Odotan edelleenkin "lauluasi" cissen ja moonan säestämänä, iloista pusu-hali tervehdystäsi,
kuonon tökkäisyä ett hei nyt rapsutuksia, lenkkejä koko poppoon voimin ja kaikkea mitä ehdimme kokea...
Sinä olit yksi päivänsäteeni, risu-mussukka.
Perheemme/laumamme on nyt vajaa, siinä on sinun kokoinen aukko, Tristan,
ja se mitä minulta särkyi, ei parane koskaan...
Meillä on muistot, joita ei kukaan voi viedä.
ja meillä on sinua niin suuri ikävä!
...minä uskon että tapaamme vielä... jossain.


(haen pojan kotiin perjantaina...)