IRC-Galleria

Tuoretta lihaa etsimässä ;)

Kerranki paistaa arska niin ulkoiltiin pitkän aikaa. Remuhan nukahti rattaisiin tietenki ja koisasi pitkään lenkin jälkeen. Sain siivottua kennelin hyvin ja hommattua jotain pihalla. Koiruuksilla oli virtaa taas enenmän kuin tarpeeksi. Kohta tuon Cissen saakin alkaa liikuttaa normaalisti. Sitten helpottaa... Sisähommiksi meni eilinen päivä sateen takia. Eipä tääl enää mikään raivaus näy kun taas on sellanen mukava kaaos. Eikai se auta kun tyytyä hallitsemaan jotenkuten tämän kaaoksen siihen asti kunnes päästään vähän väljemmin asusteleen... Tuomela jr kyllä pitää siitä kaaoksesta huolen :) että sitä riittää...
Niin viel vloppuun. Perjantaina käytiin katsoon Samantassa Remua ja Hurriganesia. Sattuipa sopivaan saumaan synttäreitä ajatellen. Remua sai kaimaltansa nimmarin. Lauantaina oli kiirettä, iltasella oltiin sit radalla ja sieltä suunnistettiin Vinttiin. Shoppailin taas Mustista ja Mirristä Cisselle hienon venyvän remmin ja Dimmulle sinisen, tassu-luu-kuvioset pentupannan, sit vähän isomman pannan ja remmin. Iski taas sellanen valinnan vaikeus. Siihen kauppaan on kyllä ihan turha mennä käymään silleen ettei oo kuin muutama minsa aikaa...
Sunnuntaina oli taas kiire laittaa kämppä kuntoon, hoitaa koirat ja suunnistaa radalle. Oli kiva nähdä grey-porukkaa vielä ennen pitkää talvea. Ja se Dimmu, voi kuin hieno rohkea pentunen se on. Aluksi pelotti mut äkkiä rohkaistu ja kulki siellä häntä pystyssä tutkiskelemassa puskista ihmisiin. Sit kun tuli väsy niin laitoin sen nukkuun Skodan kuskin paikalle ja siinä se tirsasi hetkisen hyvin tyytyväisenä... Onneksi siitä autolta näki GPn lähdön kun oli sitä jännitettävää :) Kisojen loputtua veimme Dimmun kasvattajan autolle ja sanottiin riiviölle heipat. Ois kyllä tehny mieli pistää se taskuun mutta se on kyllä niin hyvässä paikassa kasvamassa kavereiden kanssa, ettei viitsinyt... Kauhea ikävä sitä nyt on... Hienosti meni pentusen ensimmäinen reissu isoon maailmaan.

Nyt on meidän kisoissa kulkemiset tälle kaudelle varmaan loppu. Mut hieno päätös, Luu (batseebone) voitti GP:n, onnea Kaarinan suuntaan ja kasvattajallekkin myös Kempeleeseen. Kisat on aina jänniä vaikka ei omaa oisikaan juoksemassa. :) Ja paras tälle päivälle, ihana pikkupallerokuono Dimmu vietti monta tuntia meidän kans. Ihuna riiviö!!!! Jahas... Remu nukkumaan....

Kyllä nämä kelit saisi loppua. Lämpenis edes vähäksi aikaa... Vloppuna Turus/ Kaarinas oli vielä niin kesäistä verrattuna tänne, vaikka vettä tulikin siellä lauantai päivän taivaan täydeltä. Cisse kasvattaa jo talviturkkia, ja taitaa tulla ennätyskarva tähän mennenssä. Valakosenponin jalka näyttääpi hyvältä. Remmissähän se on keikkunu pari kuukautta ja sunnuntaina ukonryökäleet lähtivät kokeileen pyörälenkkiä. No arvata saattaa että Cissellä oli haluja mennä mut sitä sai toppuutella. Kävin viel lisäksi kuutamokävelyllä Moonan ja Cissen kans ja otettiin matkanvarrelta Cissen "haaremineito" Malla "hovineitosen" kanssa mukaan. (ja mehän emme mene ikinä koko tien levyisesti) ;) Samalla testasin uuden Back on Track -loimen...
Pitäs taas alkaa pakkaamaan tavaroita kasaan kun juuri sai ne purettua. Huomenna keula kohti Kiviniemeä ja vlopun ohjelma on aika tiivis taas. On bisneshommii, kavereita, koiria ja JD/GP finaalit sunnuntaina. Ja Luu on kova poika!!! Niin ja ihuna Dimmu tulee ilmesesti kasvattajan mukana pohjoiseen ja saan viettää aikaa pentusen kans... Aika pentutäytteinen viikko kun ekana Turus oli Lillin pennut ja sit viel Dimmu. Kyllähän meillä on taas kohta perheellä kokoa :)
Remu oppi viikko sit ryömiin ja se on joka paikassa remuamassa heti kun silmä välttää. Jätkä on jo iso, reilu seitenkuinen jässikkä. Ja niin kova pää, umpiluuta. Keneltähän ois senkin perinyt... Hienosti se käyttäytyy koirien kanssa. Dogit käy aina morjenstaan sitä esim ennekuin lähdemme lenkille. Automatkatkin menee todella hyvin keskenään. Jos poju ei nuku, syö tai päristele niin mielellään harrastaa Cissen korvien välin rapsuttelua... Tristan oli oikea kaveri Remulle. Yhdessä kellivät samalla sohvalla tai vierekkäin sängyllä tai lattialla. On aivan hirveä ikävä sitä kuonoa...

Rakas ystäväni,
en ikinä uskonut että yhteinen elämämme jäisi näin lyhyeksi.
Odotan edelleenkin "lauluasi" cissen ja moonan säestämänä, iloista pusu-hali tervehdystäsi,
kuonon tökkäisyä ett hei nyt rapsutuksia, lenkkejä koko poppoon voimin ja kaikkea mitä ehdimme kokea...
Sinä olit yksi päivänsäteeni, risu-mussukka.
Perheemme/laumamme on nyt vajaa, siinä on sinun kokoinen aukko, Tristan,
ja se mitä minulta särkyi, ei parane koskaan...
Meillä on muistot, joita ei kukaan voi viedä.
ja meillä on sinua niin suuri ikävä!
...minä uskon että tapaamme vielä... jossain.


(haen pojan kotiin perjantaina...)