Ja maailma pienenee
Kun kaikki mitä toivon
Aina minua pakenee
Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen
Toivo vaihtuu katkeruuteen
Kuolee usko ihmiseen
En enää nouse aamuun uuteen
Vaan pimeässä lähtöä teen
Hukun uneen pimeään
Yksin tyhjyyteeni jään
Niin kyllästynyt elämään..."