IRC-Galleria

Koska meinaan ostaa Ladan niin on pakko mennä töihin
Koko kesäks ahkeroimaan iltavuoroihin ja -öihin
Kun mä kimmalle sen kerroin mietin mistä alkaisin
Sanoin: "Seuraaville treffeille en tule jalkaisin"

kertosäe:
Kello tulee neljä, ja kello tulee kuus
Ja sitä mukaa pahenee mun Kesä-Lada blues

Fade sekä mude sano, täytyy sunkin tehdä fyrkkaa
Saat bensat itse maksaa jos sä aiot Ladan ostaa
Mä olin viime viikon kipee enkä duunis ollukaan
Pomo sano: "Ei saa palkkaa jos niin kauan sairastaa"

kertosäe

Aion elokuussa valkosivurenkaat siihen ostaa
Panna alumiinit halliin, tieten perää vähän nostaa
Kun mä Enskalle sen kerroin niin se sanoi:
"Heipä hei, Kesä-Ladaan sellaisia sallitakaan ei"

Käännän pääni,
piilotan kyyneleeni.
En tahdo sinun näkevän niitä,
koska en usko että itkuni mitään sinulle merkitsee.
Et välitä enää,
et edes ystävänä.

********

Illan tullessa saapuu pimeys.
Illan tullessa saapuu myös kyyneleet.
Kyyneleet, juuri ennen nukahtamista.
Kyyneleet jotka kertovat ikävästä.
Kyyneleet jotka kertovat loukatusta sydämestä.
Kyyneleet jotka valuvat hukkaan,
yhtä hukkaan kuin tunteeni.
Tunteeni jotka yritän tapaa,
siinä onnistumatta.
Nukahdan ja toivon aamun tuovan helpotuksen....

"Pienet murheet suurenee
Ja maailma pienenee
Kun kaikki mitä toivon
Aina minua pakenee

Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen

Toivo vaihtuu katkeruuteen
Kuolee usko ihmiseen
En enää nouse aamuun uuteen
Vaan pimeässä lähtöä teen

Hukun uneen pimeään
Yksin tyhjyyteeni jään
Niin kyllästynyt elämään..."

Maantielle vaan
tahdon tuntemattomaan
sieltä kultaa löytää saan
näin kerrottiin.
Tielle vaan
joukkoon ensimmäisien
alle tuulten jäisien
taas painuttiin.

Polttaa maa
jäätä vaikka pinta on
käsky kuuluu kohtalon
käyn eteenpäin.
Vuorten taa
tie vie usvaan siniseen,
tie tulevaisuuteen
on edessäin.

Kaipaan kotiin
luo rakkaiden.
Löydän kultaa
teen sormuksen.
Jos saavun kotiin,
pois lähde en.

Maantielle vaan,
varmaan löydän suonen pään,
alta roudan, alta jään
ja kultaa saan.
Tielle vaan,
uskot kanssain huomiseen
vaikka matkaa vielä teen
ääriin maan.

Kaipaan kotiin
luo rakkaiden.
Löydän kultaa
teen sormuksen.
Jos saavun kotiin,
pois lähde en.

Saavun kotiin
sun luoksesi.
Kun saan kultaa
vain riittämiin.
Saavun kotiin
kuin haaveiltiin.

Saavun kotiin,

Tulee päiviä,
jolloin et jaksaisi
jatkaa tätä yksinäistä,
mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea,
tuntuu tie,et
ehkä tiedä,
minne se vie. Ne,
jotka kulki sen
aikanaan,eivät
palaa takaisin
kertomaan miten
surujen metsässä
suunnistetaan, kuinka
ikävän portit avataan
tai koska ja
missä tavataan.
Se on paikka,
josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo
oksa tässä rakas käsi
kättäsi etsimässä? Ja
kun tuulen hiuksillas
leikkivän luulet,
ole hiljaa,
kaivatun äänen kuulet,
hyväilee sinua rakkaan huulet.
Hänen hymyään
luontokin hymyilee,puhu,
ystävä,kyllä hän kuuntelee.

Tuulisina öinä kun en saa unta,
menen usein rantoja mittaamaan.
Narkoosissa nukkuu jo valtakunta
herätäkseen narkoosikarapulaan.
Sinä heräät huolissas minne lähdin.
Tulet rantahiekalle vierellein.
Taivas meitä tuijottaa sadoin tähdin.
Mietin mitä laulua äsken tein..

En laula hellyydestä. Sut painan rintaa vasten.
En rakkaudettas kestä maailman lasten ikävää.
En luovu taistelusta. En vaikka hylkäisitte.
Oon täynnä odotusta - en pettää saata elämää.

Joku sanoi: "et sinä mitään voita,
vaikka noita laulujas meille teet."
Minä kun en käskystä mitään soita -
siitä nämä mystiset kyyneleet.

Kuinka tämä iskelmä-hellyys -aate
lopultakin ihmistä nöyryyttää.
Radion kun suljet ja painut maate,
huomiselta toivotko enempää..?

On sairas isänmaamme, se potkii sortaa lasta.
Sen kanssa leivän jaamme vaikkei se koskaan kiitäkkään.
En luovu taistelusta. En vaikka hylkäisitte.
Oon täynnä odotusta - en pettää saata elämää.

Pojistani vanhempi täytti viisi.
Elämää se rankasti rakentaa.
Aihetta jos annan sun kyyneliisi,
laulujani korjaan kun voimaa saan.

En laula hellyydestä. Sut painan rintaa vasten.
En rakkaudettas kestä maailman lasten ikävää.
En luovu taistelusta. En vaikka hylkäisitte.
Oon täynnä odotusta - en pettää saata elämää.

Elämää...!

Mihin katosi se nainen ikkunalaudalta?
Miksi eteiseni tuntuu aina avoimelta haudalta?
Miksi meri tulee syliin, miksi tuuli menee ohi?
Miksi rakastuneet toisiansa veitsillänsä sohi?
Olen kanssasi hiekalla hiljaa -
jaloissamme meren kuollutta viljaa...

Sinä olet aina vakava, mut lanteesi palaa...
Aina kun sä olet poissa avaan ranteeni salaa...
Riittämiin oon kärsinyt, jo minut päästä pahasta!
Olen armoillasi nyt ja pyrin ulos tästä nahasta...

Olen kanssasi hiekalla hiljaa -
jaloissamme meren kuollutta viljaa...

Mieletön on kellon ääni, liikkumaton täysikuu
Vain mittailee mun elämääni,
eikä sinne mahdu kukaan muu...

Rakas, anna minulle ne vanhat laulut takaisin!
Rakas, anna minun olla mitä olla halusin!
Päästä minut pahasta, mä olen armoillasi nyt!
Päästä minut pahasta, oon vuokses kaiken, kaiken jättänyt!

Olen kanssasi hiekalla hiljaa -
jaloissamme meren kuollutta viljaa...

Mihin katosi se nainen ikkunan laudalta?
Miksi eteiseni tuntuu aina avoimelta haudalta ....

Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan, eihän tässä muukaan
auta. Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan, kun ei rahat
riitä jukulauta ja kun ei rahat riitä jukulauta!
Eduskunnan neuvo on: rukoile ja kiitä, eihän se nyt pelkästään kai
elatukseen riitä, työttömyyden ehkäisy näin sujuvasti toimii: osa kansaa
metsikössä puolukoita poimii. Eikö millään ole enää väliä?
Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan...
Joka pojan hymy varmaan pikkuhiljaa hyytyy, harva sentään osaansa
kai jatkuvasti tyytyy, kun ei rahat riitä vaikka lasket kuinka tarkaan,
väkisinkin usko menee silloin Suomen markkaan. Eikö millään ole
enää väliä? Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan...
Tilipussin täyttää kohta pelkkä veronauha, tarpeeton on monellekin
nyt jo soppakauha, sama se on, mitä tässä päivisinkin nyhjää, kohta
monen kuitenkin on potkaistava tyhjää. Eikö millään ole enää väliä?
Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan...

-Aika- Mitä se oikeastaan on? Kiirehdimme, joka päivä eteenpäin. Vaan, mietimmekö mitä Minä itse haluan! Ajatuksen suuntaaminen tulevaisuuteen on joskus vaikeaa. Pohtiessamme elämää, sekin tuntuu vaikealta. Otetaan ohjat käsiin ja tehdään niin kuin sydän tahtoo. Onni, taito ja elämänilo löytyy vasta siten. Kiire on tekosyy kieltää toteuttamasta omia haaveita!

NAINEN ON KYLMÄ
NAINEN ON KUUMA
NAINEN ON MIEHEN VIETTELYS HUUMA.
NAINEN ON ELÄMÄ
NAINEN ON HAUTA
NAINEN ON VOIMAKAS MANGNEETTIRAUTA.
NAINEN ON ELÄMÄN RIEMU JA RISTI
PIRU SEN MIEHELLE PIINAKSI PISTI.