Yöllä sateen laannuttua huomasin että minulla oli jotenkin todella levoton olo. Uni ei malttanut tulla ja vienyt minua mukanaan höyhensaarille. Päätin siis lähteä ulos. Otin ipodin ja avaimeni ja suuntasin ovesta ulos. Matkalla huomasin että tietä ylitti yhdestä kohtaa kymmenittäin etanoita. Se oli mielenkiintoista kun huomasi niitä olevan niin paljon, tien sivussa kun oli vielä kymmenittäin lisää lehdissä roikkumassa.
Päädyin sitten loppujen lopuksi hiekkakentälle joka tuossa lähellä on. Hieman veryttelin, juoksin ja sitten kokeilin muistella vanhoja ju-jutsussa oppimiani tekniikoita. Olin suoraan sanoen jopa hieman ärsyyntynyt siitä kuinka paljon olinkaan unohtanut oppimaani. Tavallaan oli taas toisaalta hienoa että muistin niinkin paljon asioita.
Treenauksen innon loputtua istuin siinä kiven päällä ja katselin auringon nousua ja sumua joka vaelsi kentältä toiselle. Se oli kovin kaunis aamu...