IRC-Galleria

Vaellus.

Minä vaellan pimeyden laaksossa,
jossa suruni asuu, jonne sieluni on eksynyt
osan sielustani kadotin ja myöhemmin sen tänne tajusin joutuneen,
pimeyden laaksoon

Nyt vaellan
läpi oman suruni, vihani ja yksinäisyyteni poluilla.

Kaikki jotka tapaan
katoavat nopeasti pois, eivät kauaa viivy
ihmetellessäni omaa itseäni
sieluni peilikuvasta huomaan muuttuneeni,
hyvään vai pahaan sitä tiedä en...

Jokainen kosketuksesi,
on kuin isku,
värisen,
en vain pelosta,
taikka kivusta.
Värisen,
odotan,
innolla kosketustasi

Tiedän sen olevan,
kiellettyä,
kuin Paratiisin Omena,
Silti sitä janoaa.
tahtoo ja,
himoitsee,
kosketuksia toisen ihosta

Tunteekohan ihosi samoin,
nouseeko se vastaamaan,
kosketukseeni,
Himoitseeko,
sinun ihosi minun,
ihoani

Janoatko sieluani,
niinkuin minä,
sinun makeaa sieluasi,
josta jokainen pisara,
tuottaa rajatonta,
mielihyvää,
janoni vain kasvaa,
juodessani

Haluisin viipyä,
kanssasi,
ihmisen iltahämärään,
kun katoaa kaikki,
oleva,
viettää tämän ikuisuuden,
kanssasi.

Taivaassa

tääl lähel taivasta,
kaipaan sinua nostamaan,
siivilläsi rakkauden kantamaan,
sinne pilven reunalle nostamaan,
jotta olisimme todella taivaassa,
yhdessä korkealla muista,
yhdessä luottaen vain toistemme siipiin meitä kantamaan
pilven reunalta toiselle,
unelmasta unelmaan,
ikuisuuteen,
yhteiseen tulevaisuuteen