IRC-Galleria

Kaikki mitä mä muistan tiistaista 9.3.2010 on se, kuinka onnellinen mä olin. Kaikki oli niiin hyvin, kaks päivää sit oli ollu TH'n keikka, datasin, kuuntelin radioo, olin niiiin onnellinen. Mut huipulta tullaan kovaa alas ku äiti soittaa kaheksan maissa ja yks ainoo lause riitti tuhoomaan hyvän fiiliksen: "sun poni on loukannu jalkansa eikä se pääse liikeelle." Sen jälkeen pelkkää paniikkia, surua ja pelkoa. Pimeessä kylmässä tarhassa rättiväsyneen ponin kanssa, kaks tuntia siitä ku äiti oli soittanu istuin siellä lumihangessa eikä mulla ollu enää ponia.