IRC-Galleria

Itsekseni naurahtaen mä käänsin katseeni takaisin Billiin, joka näytti kamalan eksyneeltä.
”Mitä?” mä kysyin huolestuneena ja pysäytin ostoskärryt, otin hellästi Billin käsivarresta kiinni ja käänsin sen kasvokkain itseni kanssa. Pörröpään kulmat oli huolestuneessa kurtussa, suu tiukkana viivana, ja tummien silmien katse harhaili sinne tänne, kiinnittymättä mihinkään.
”Bill?”

Syvä huokaus karkas pojan huulien välistä, kun se vihdoin suostu kääntämään katseensa muhun. Silmistä paisto jonkunlainen epätoivo, epäusko, rauhattomuus.
”Mä en ole koskaan syönyt muuta kun jauhelihapitsaa…” Hennolla äänellä kuiskattu vastaus sai säälin heräämään mun mielessä, ja mä nappasin pörröpään käsieni väliin, halaten sitä tiukasti.
”Me voidaan syödä vaikka jauhelihapitsaa, jos sä haluat”, kuiskasin pörröpään korvaan rauhoittavasti. Se kuitenkin mun yllätykseksi pudisteli päätään.
”Mä haluan jotain, mistä säkin pidät”, se kuiskas takasin, varmasti vielä hiljempaa, kuin mä äsken.