Joni osaa sanoa aina kaiken kauniimmin kuin mie. Se saa miut aina tuntee itteni sen ja koko maailman kuningattareksi. Ku sanoin, et tahon olla sen kanssa aina ja perustaa joskus sen kanssa perheen ja rakentaa talon ni se sano, että mitä myö niillä, kun meil on toisemme.
Miten vois sanoa sen kauniimmin. Ja nyt ku oon kipeenä ni se saapuu vaaleanvihreellä nissanillaan hoitamaan miut terveeks. Ja ku yöl nukuin huonost ja näin painajaisii se valvo melkee koko yön ja pyys kertoo painajaiseni sille. Sit se silittel miun hiuksia ja tuuditti miut takas uneen. Sit se väitti et valvo koko yön mut kyl se vaan koko ajan vei miult peittoa, ku nukuttii parisängys yhel pienel peitol. Pien sänky on kyl parempi. Sillo Joni on lähempänä. Mut isos ei tuu niin kuuma. Eikä miun hiukset oo joka paikas. Mut Joni vaan on jotakin. Jotaa kaikken ihanaa. Jotaa karhumaista, kun se tulee ja murisee sulkien miut syliinsä. Se miun oma kulta <3