IRC-Galleria

Partio on aika loistava harrastus. Tuli huomattua taas tänää. Siin joutuu/saa laittaa ittens likoon kokonaan. Jos rupee miettii mit miulle on vj-urani aikaan käyny ni täs ois muutamia mieleen painuneit juttui, mukana myös tän vuoden antia.

*Oon ollu sidottuna tuoliin kahden pojan kanssa. Tuoli ei ollut kovin iso ja oltiin kaikki kiinni paitsi tuolissa myös toisissamme. Ja miten tähän tilanteeseen päädyttiin? No Hakun poikien ( <3 ) kanssa opetettii meiä vartiolle solmuja ja ne otti oppimansa käytäntöön. Tosin, kuinkakohan moni niistä solmuista olikaan loppujen oikein..

*Oon käyny "strippiteltas". Hakun pojat tietää taas ja kaikkien ei ehkä tartte tietääkää. Kukaan naispuolinen olento ei kuitenkaan ole stripannut kyseisessä teltassa. Toivon mukaan kukaan muukaan, ainakaan kuuluisaa tankoa käyttäen. Teltta ei olisi kestänyt sitä.

*Elimäen lippukuntien pisin lipunnosto saattaa olla miun ja e-pn hallussa. Lippusolmu opetettiin e-plle kymmenen minuuttia ennen nostoa ja mie siinä yhtä tietämättömänä yritin neuvoa e-ptä. Kyllä se salossa pysyi se lippu, mutta aikaa meni niin kauan, että leiriläiset alkoivat pulisemaan yhtä lailla, kuin mekin e-pn kanssa. Taidettiinpa saada aplodit tästäkin hyvästä. Ainiin, muistakaa tämä: tyhjää salkoa EI tervehditä. Tehkää niinkuin myö sanotaan, elkää niiku myö tehää.

*Tällä hetkellä alaselkäni on kirjoitettu täyteen asiattomia kommentteja. Tosin " Jenni on pop" ja " Jenni on leija <3" on ihan asiallisia. Muistinko mainita, että ne on kirjoitettu PERMANENTTITUSSILLA? Kiitos oona ja sanna <3

*Yksi hellyyttävimmistä muistoista on, kun yöretkellä alkoi olemaan pimeää ja vessamatkaa oli kilometri, niin joukon nuorin 11-vuotias poika, laittoi miulle viestin "pärjäättekö?" . Tuo poika tosiaan istui samalla hetkellä aivan vieressä notskin äärellä.




Muistan, kun joskus pienenä päätin, että isona miusta tulee vj ja oon partiossa viel silloinki ku oon hirveen vanha, joku 19. No vj oon ollu jo jonku neljä vuotta ja ikääki tulee kesällä 18. Mut hirveen vanha en oo vieläkää. Ehkä vanhistun täs puolestoist vuodes? Muuten, nyt kommenttia tulemaan. Mitä mahdollisesti voi tapahtua, jos neljä 13-vuotiasta tyttöä laitetaan 7 saman ikäisen ja kahden nuoremman pojan kanssa yöretkelle?

Ei enää kauaa, et toivonmukaa uus SR on ilmestyn. Taian valvoa taas siihe asti, ja sit mennä koisimaa. Ku kerta käskettii.

e-p >> eli meet nyt nukkumaa ku oot miettiny niitä tuloksia jne eilen ja valvoit pitkään :)

Tosin, tost on yli tunti aikaa :) Mut enne SRää ei voi mennä nukkumaa. Et parempi myöhää ku ei milloinkaa.. Vai?

Onko nyt hyvä fiilis?

Jaksaako joku oikeasti tehdä esseen per viikko ja saa siitä vielä hyviä arvosanoja? Luokaa tänne hieman uskoa, että jaksaa yrittää. 1-2 sivua fonttikoko 12 (mut käytän varmaa 13, ihan ku kukaa ei huomais). Uskonnon esseetki jakso kirjottaa, ku ne piti tehä käsin. Koneel kirjottamal ois tullu vaa puol sivua kahen sivun käsin kirjotetust esseest. Vissii kannattaa tehä kaikki esseet käsin. Näit vaa ei voi, ku pitee palauttaa verkkoon. Ei oo helppoo, ku on vaikeet.

Elis tän kurssin tehtävät mitkä piteis tehä:
- äikän aineistopohjanen aine tms. Palautus huomenna.
- enkun kantaaottava aine. Palautus perjantaina.
- terveystiedon 2 kurssin esseet (Uni + nukkumispäiväkirja (päivis on ja essee vaihees <3), koulun viihtyvyyden yms parantaminen, sit liikuntapäiväkirja + arvionti. Ja näit tulee viel lisää pari. Kai.)
- lukea äikän kiellettykirja täl viikol

Hitto, ku tuo terveystieto 2 on vaa mahollisuus suorittaa nyt ( ja se tietty tapahtuu itseopiskeluna täyes ja rankas jaksos). Oon muutenki itsenäisen työn mestari. Kaikki jää helpost tekemättä, jos ei oo tarkkaa aikataulua. Joku äikän essee viel menee, ku sen voi tehä koulus, mut nää mitkä pitee tehä kotona on tuskaa. Ei kotona piteis joutua tekee töit näin paljoa koulun etee. Millo mie sit rentoudun?

Ainii, piteis kai ilmottautua yo-kokeisiin :S pikkusen pelottaa kykenenkö siihe. Oon kyl aina ollu ihan kiitettävä maantiedos, et periaattees ei piteis olla vaikeet. Muttamutta. Luuletteko, et oon koskaa luken maantietoa? Taitaapi tarkottaa sitä, että on kovat ajat ees, ku pitee alkaa opiskelemaan. No ens vuonna on sit helpompaa, ku on eka aine kirjotettu niist monest pois. Ja sit onki kesä aikaa harjotella. Hmm. Saadaankohan myö kakkosetki lukulomaa? Ois aika nam kyl. Paitsi, et sit jää taas jälkee. Voi perse.

Liikuntapäivis:
- 08.30-10.00 liikuntatunti. Sählyn peluu (tuli oikein hiki. o.O )
- 16.00-17.00 Dynamicin jääharkat. (sielläki tul hiki o.O )
- 17.00-18.00 Dynamicin oheiset. Juoksua, venyttelyä, kuivista

Olinpa pahis, ku en kävelly kouluu, ku iskä heitti samal, ku meni töihi tms. Ja tul hakee, et ehin harkkoihi :P

Isänpäivää kaikille. Myöhäistä sellaista. Pitee kuulemma tehä lisää suklaakonvehtei :) Ne kyl ol aikas hyviä. Tietty ku tein ne :P

Voisin antaa lopuks päivän vinkin. Ei kannata lyödä vetoa. Ainakaan e-pn kanssa. Sen kans häviää aina. Kaks vetoo vedettii, se voitti toisen ja toisen hävis ja mie hävisin molemmat. Mut se toine häviö johtu iha homosveduist. Ei sillä, et miul niit mitää vastaan o. Paitsi ehkä lätkäs. Ja muodostelmas. Urheilu on kuitenki urheiluu. Kova juttu.

Heräsinpä tänä aamuna väsyneenä ja raahasin ittein hallille harkkoihi yheksäks. Sen jälkee sovittaa vanhojen tanssipuvun protoa ja ostaas kangas siihe. Tulee aika nam. Nyt vaa pites suunnitella jotaa koristusta siihe ja miettii korut, meikki, kampaus ja kengät. Aika stressaavaa osin, mut saapahan olla sit aikanaa nättinä. Ja paikalla olijat otatte sit paljo kuvia ja senditte tänne miun suuntaa. :)

Piteis varmaa kohta mennä panee suklaa vesihauteesee, et pääsen joskus tekee niit konvehtei. Vaarille, meiä herkkusuulle, isänpäivälahjaks ainanki niit. Jos innostun se saa herkkukorin. Sit huome Karjala-turnaukseen viemää iskä sinne. Jää taas sunnuntainharkat välii :( viime viikolki jäi. ja sit edellisel. En vaa voi jakautua kahtee paikkaa yhtä aikaa. Läksytki piteis varmaa joskus tehä ja se terveystiedon itseopiskelu. Mut kyl mie teen. Joskus. Ehkä.

Rakas päiväkirja (?)

Miul ei oo koskaan ollu rakasta päiväkirjaa, joten ehkäpä meiän on tutustuttava hieman. Nii-in, ehkäpä tulet huomaamaan, että käytän siuu patoumieni purkamiseen. Varoitan, niitä voi olla paljon. Säästyypähän poikakaverin korvat ainaiselta jäkätykseltä :) Ehkä.

Joskus harvoin miul saattaa olla asiaakin. Vähän niinkuin nyt.

Sie, eräs miuu syämmest pohjast vihaava tyttöihminen, joka varmasti tunnistat itsesi jos vaan satut lukemaan. Mie pyyän siult anteeksi sitä mitä tapahtu reilu vuos sitte. Ei ollu tarkotus tehä mitään, enkä ainakaan tietoisesti mitään tehnytkään, semmost mit luulet et tein. Että anteeks.

Noni, nyt se on sit tehty. The Happy End.